Kotkan mätsäri

Lauantaina päätin pestä koirat, kova työhän se oli, mutta palkaksi sai kaksi puhdasta koiraa, Emmille tuuheamman turkin ja vielä mikä ihaninta Ellan karvanlähdön..

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan kohti Kotkaa jossa järjestettiin mätsäri. Innolla olin odottanut pääseväni Ellan kanssa sinne, jotta saisin tietää onko treenaaminen tuottanut tulosta. 

Paikan päällä Ella oli ihan ylienerginen mutta rauhoittui onneksi ajan kuluessa. Isoja koiria oli n.50 ja me oltiin viimeisten joukossa, joten saatin rauhassa odotella.

Lopulta päästiin kehään. Ensin seisotettiin koirat jonka jälkeen meidät laitettiin juoksemaan, Ella juoksi todella hienosti, ei vetänyt hihnassa, laukannut tai tehnyt muutakaan typerää. Sen jälkeen tuomari tuli tarkastamaan Ellan, huomasin että siinä meillä on treenaamisen varaa, koska kun tuomari katsoi hampaita Ella antoi koko ajan tassua ja muutenkin kun sitä tarkastettiin ei meinannut millään pysyä paikalla vaan kiemurteli koko ajan, yritin sitten siinä avuttomana saada Ellaa pysymään hetken paikallaan, mutta aika huonosti se onnistui tuomari otti onneksi sen vain huumorilla ja kehui Ellaa reippaaksi. Hämmästyksekseni tuomari ojensi meille punaisen nauhan! 

Punaisten kehää odotellessa Ellan mielenkiinto alkoi kadota ja pelkäsin ettei se suostuisi tekemään mitään enään kunnolla, mutta se osoittautui turhaksi sillä Ella seisoi kiltisti. Tuomari mietti pitkään että ketkä pääsevät kymmenen parhaan joukkoon, joten Ella alkoi pikku hiljaa kyllästyä, alkoi katselemaan muualle ja nami ei enään kauheasti kiinnostanut. Ellan hermoja koeteltiin, sillä joku ajoi ihan kehään kiinni moottoripyörällä (Ellan entinen omistaja ajeli aina sellasella joten sen ääni saa yleensä Ellan villiksi), mutta Ella vain vilkuili vähän siihen päin eikä kuitenkaan liikkunut mihinkään, olen todella ylpeä siitä. Lopulta tuomari alkoi kättelemään viimeisimpiä pois kehästä ja yllätykseksi me jäätiin vielä kymmenen parhaan joukkoon! Kymmenen parhaan piti lähteä juoksemaan ympyrää. No, meidän eteen sattui joku staffi millä oli kauheita hengitysongelmia, alkoi röhistä hirveästi ja näytti siltä että oksentaa, omistaja alkoi sitten painamaan koiransa kuonoa jotenkin että saisi sen lopettamaan. Kyllähän se sitten lopetti, mutta Ella oli ehtinyt jo kiinnostua tuosta ihmeellisestä röhinästä, joten koko loppu kehän ajan sen piti vain tuijottaa edessä olevaa koiraa jospa siitä pääsisi vielä se kummallinen ääni. Sen takia me ei päästy neljän parhaan joukkoon, mutta en usko että se olisi ollut kaukana, koska tuomari katsoi tosi pitkään meitä ja dalmista sen näkösenä että kumman päästää jatkoon, meitä ei tosiaan onni potkaissut tällä kertaa, mutta olen silti superhyper ylpeä Ellasta miten rauhallisesti se pystyikään keskittymään ympärillä olevasta koiramäärästä huolimatta ja että me päästiin kymmenen parhaan joukkoon!:)

Mätsärin jälkeen mentiin katsomaan yhtä koskea, jonne Ella olisi mielellään pulahtanut uimaan, onhan toi hullu  pudottanut talviturkkinsakin jo aikoja sitten pois!

Kotona sitten alettiin viettämään vappua jo vähän etukäteen, mutta ei kai se haittaa ;)

Nyt Ella tuli sitten hoitoon pariksi päiväksi ja päästään taas wappuna mätsäriiiiiiin :)

Loppuun vielä kuva Emmin salaisesta naurukohtauksesta..

Vuoden eka pyörälenkki

  Ihanaa kun oli pitkästä aikaa sellainen aamu että sai nukkua pitkään ja herätä linnun lauluun ja näki heti että oli aurinkoinen päivä tulossa :). Kokeisiin oli tarkoitus lukea, mutta tuntui niin tylsältä istua sisällä lukemassa kun oli niin hyvä sää joten päätin pyytää Mimiä ja omistajaansa lähtemään ekalle (tämän vuoden) pyörälenkille.
Pyöräileminen oli aluksi vähän outoa kun viimeksi syksyllä on päässyt pyöräilemään, mutta hyvin se siitä lähti käyntiin Emmikin muisti miten kuuluu pyörän kassa mennä :).
Mentiin viikkiin pyöräilemään ja samalla räpsin vähän kuvia. Pysähdyttiin myös heittelemään lelua ja koirat saivat juosta sydämmensä kyllyydestä :). Keksin sitten pyöräillessä että voitaisiin polkea agilitykentälle ja sinne me sitten mentiin.


Emmi oli innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa agilityilemään. Mikään kunnon agikenttähän tuo ei ole, mutta kyllä sieltä muutama este löytyy ja ne sitten tehtiin eli keinulauta, puomi, pöytä, putki ja hyppyeste (kolmio oli veden vallassa..). Kauheesti ei treenattu, mutta huomasin että Emmi oppi pysähtymään kenulaudalla siksi ajaksi kun laskeutuu (yleensä hyppää pois) maahan :)

Tokoa tehtiin yhden paikallaolon verran.

 

Kivasti on lumet sulanut tässä parin viikon aikana :)

Sadetakki

Olen hankkinut joskus Emmille sadetakin, jota en nyt välttämättä kutsuisi sadetakiksi koska se ei kestä kovaa sadetta vaikka myyjän mukaan piti olla vedenpitävä.. Muutenkin on aika surkea Emmille koska se on niin löysä mahasta että se kerää hirveen lammikon vettä mahan alle (tai kauheen kasan lunta jos kuljetaan lumihangessa) eikä Emmi tykkää siitä koska se on topattu jonka takia Emmi kulkee kauheen tönkösti ja lämpimillä sadesäillä siinä tulee kuuma. Saatin sitten kaverilta lainaksi pahimmille kurakeleille tälläin punainen Best Friend sadetakki, joka on ohut minkä takia Emmi tykkää siitä enemmän ja se menee kesäsateillakin + se on sentään vedenpitävä!

Kaveri toi tosiian tämän takin mulle joten kun päivällä kaivoin sen laukusta Emmi tuli katsomaan että mitä kivaa mulla on, avasin sitten takin mytystä Emmille tuli heti sellainen "O ou" ilme ja lähti äkkiä pakoon :-D

tykkää siis takeista ;) Nojoo muuttui kyllä vähän iloisemmaksi kun tajusi ettei ole se sama paksu takki.

Emmin todellinen mielipide sadetakista.

Emmi nyt on tollanen pikku fifi että se hyppii aina lenkillä pieninkien lätäköiden yli :-D

Pitää varmaan käydä joskus ostamassa Emmille oma tälläinen takki sen verran kiva oli :)

                                               *Huomatkaa päivän aikasempi postaus*