saksanpaimenia, lampaita ja jyrsiöitä!

Perjantaina serkku kysyi, että lähdenkö niiden mukaan käymään pitkästä aikaa tutuilla joilta löytyy eläimiä vaikka muille jakaa ei tarvinut kahta kertaa miettiä lähdenkö, tottakai! 

Emme olleet tosiian siellä muutamaan vuoteen käyneet, joten en tiennyt mitä eläimiä siellä tällä hetkellä olisi. Kun ajoimme pihaan katseeni siirtyi välittömästi koirien häkille ja siellä oli kaksi saksanpaimenta, oih! Heti kävin tietysti tutustamassa niihin, nimiksi paljastui Jade ja Aatu. 

Rapsuttelin niitä, jonka jälkeen mentiin lampaita katsomaan vai oliko ne koiria tai kissoja? En ole ihan varma nimittäin ne oikein änkesi kaikki samaan aikaan syliin rapsutettavaksi, häntä heilui ilosta. Piti hirveästi puskea, että saisi rapsutuksia, itse halailin niitä ja upottauduin käsillä niiten pehmeään villaan. 

Kun lähti kävelemään koko lauma seurasi perässä, tunsin itseni ihan joksikin lammaskuiskaajaksi :D. Ihanan sosiaalisia tapauksia  pakko sanoa! 

Lampaiden jälkeen siirryttiin takaisin Aatun ja Jaden luokse. Pyydettiin luonnollisesti heti lupa saada lähteä lenkille ja tietysti saatiin. Itse otin lenkitettäväksi ison ja ihanan Aatun ja serkku sai innosta puhkuvan Jaden joka oli tosi pieni suunnilleen Emmin kokoinen. Käveltiin maantiellä, metsässä ja pelloilla. Meidän piti ottaa kaikki ilo irti kun kerrankin saatiin hihnan päähän kaksi upeaa rotua edustavaa otusta. 

Halailin tietysti Aatua, se on niin suuri, että tuntuu ja näyttää niin ihanan uskolliselta :3. 

           Jade&Aatu

kaunis ♥

Lenkin jälkeen koirat olivat saaneet pahimmat energiat pois ja oleskeltiin niiden kanssa. 

Pieni kokoero :D

Käytiin yhdessä vaiheessa eläinhuoneessa joka on täynnä monenlaisia jyrsiöitä, on rottaa, chinchillaan, kania, marsua, hiirtä, lintua, gerbiiliä vaikka mitä! Rotan otimme pois häkistä ja sen uskalsin ottaa syliiin kun oli niin kiltti. 

Palattiin takaisin koirien luokse ja vietiin ne takaisin häkkiin, pikkasenko oli vaikeeta jättää ne sinne ja lähteä kotiin...:D Tuttumme sanoi, että voi tulla aina hakemaan meidät hoitamaan koiria kun käy meillä päin ja hoitoonkin saisi ottaa, se olisi ihanaa, mutta eräs austraalialainen ei välttämättä olisi täysin samaa mieltä :D

Me ollaan edistytty!

Tiistaina oli mätsäri Laajasalossa, lähdimme sinne Mimin ja Emmin kanssa, matkalla kävimme hakemassa myös Micon mukaan sen ekaan mätsäriin. Oltiin sovittu, että kaveri esittää Micon ekassa kehässä ja tietysti Mimin, minä taas esittäisin Micon nauhakehässä ja Emmin. 

Emmi saa jäädä nukkumaan sohvalle auringon paisteeseen kun  minä lähden kouluun, kyllä kelpais!

No ihan niin se ei sujunut sillä huomattiin, että yhtäkkiä pentujen kehä oli täynnä koiria ja Mimillä oli silloin juuri alkamassa kehät, joten minun piti lähteä selvittämään mitä siellä tapahtuu. Tuomari sanoi, että nyt kehässä on ekat kaksikymmentä koiraa joista valitaan jatkoon pääsevät. Mä en siihen ollut yhtään varautunut joten jouduin viedä Micon kehään pelkän yhden keksin avulla jonka löysin taskun pohjalta.. Eihän siitä mitään tullut, niin nopeasti kuin kehä oli alkanut ne olivat ohi, siinä valittiin tosiaan ne jatkoon päässeet joihin me kuuluimme ja muille sanotiin heipat eli ne jotka eivät päässeet jatkoon maksoivat kahdeksan euroa siitä että pääsivät hetkeksi seisomaan kehään.. Siitähän ihmiset suuttuivat ja rupesivat valittamaan niin paljon, että kaikki päätettiin aloittaa alusta normaalin mätsärin tapaan eli jaetaan siniset ja punaiset nauhat. Moni ei kuitenkaan ollut siihenkään tyytyväinen, koska pienille pennuille ei ollut pöytää eikä tuomari katsonut hampaita. 

Kun Micon vuoro oli esiintyä kaveri oli silloin Mimin kanssa punaisten kehässä, joten minä vein sen. Micolla meni ylättävän hyvin ekakertalaiseksi, ravaaminen oli tosi hienoa ja seisominenkin silloin kun ei etsinyt maasta jonkun heittämää namia. Saatin kuitenkin sininen nauha, mutta tyytyväisiä ollaan. Kaveri sitten esitti Micon sinisten kehässä, siellä sijoitusta ei tullut, mutta hyvin esiintyi kuitenkin. Mimi oli sijoittunut punaisten kehässä muuten kakkoseksi! 

Kävin etsimässä teille tämän noin tasan vuosi sitten tehdyn postauksen jolloin lähtötilanne oli se, että itse en Emmiä uskaltanut kehään viedä (jännitti niin paljon), joten kaveri vei, kehässä Emmi aluksi murisi vähän tuomarille ja tärisi pelosta. Sen jälkeen käytiin parissa mätsärissä niin, että kaveri esitti vieläkin Emmin, silloin Emmi ei enään murissut eikä tärissyt enään, mutta pelkäsi vähän. Siitä päästiin siihen, että Emmi osasi jo olla kiltisti kaverin kanssa ei edes pelännyt vaikka tuomari kumartui ylle, tuijotti vain vihaisesti :D.  Seuraavassa mätsärissa uskaltauduin Emmin kanssa kehään vaikka jännitinkin hirveesti joka tosin oli turhaa. Siitä lähtien itse aina esitin Emmin ja pyysin tuomarin antamaan nameja ennen kuin tutki. Joka mätsärissä huomasin kuinka Emmi oli saanut itsevarmuutta lisää. 

Olin ajatellut tätä mätsäriä ennen että en anna tuomarille nameja vaan saa tutkia Emmin suoraan, paikan päällä kuitenkin rupesi vähän kaduttamaan ja ajattelin, että annan sittenkin. 

Mätsärikuvat on meidän vanhoista mätsäreistä, koska tässä mätsärissä en ottanut kuvia, koska oli ihan pimeää kun kehät loppui :(

Kehässä tuomari juoksutti ensin koirat ja antoi koirien nuuhkaista kättä ennen kuin katsoisi koiria tarkemmin, silloin Emmi ei tehnyt mitään joten päätin etten annakkaan nameja ja onneksi päätinkin nimittäin Emmi ei arastellut yhtään kun tuomari tuli katsomaan seisoi paikallaan todella kiltisti, voinko ylpeämpi koirastani olla! Ei olisi silloin voinut uskoa, että Emmi on joskus ollut tärisevä muriseva arkajalka :'), mätsäreissä ravaaminen on kannattanut tähän me ollaan päästy josta vain vuosi sitten unelmoin ♥ ! Nyt mä voin alkaa keskittyä meidän pikkuvikoihin esim. siihen että seisoo hienosti eikä jalat harota, ihanaa! Saatin punainen nauha ja oltiin punaisten viidensiä :)

TEMPPUVIDEO !

!Huomaattehan päivän kaksi aikaisempaa postausta!

Noin puoli vuotta sitten minun oli tarkoitus kuvata teille temppuvideo. Noh silloin oli talvi ja eihän siinä pakkasessa kohmeisilla sormilla ja kylmästä tärisevän koiran kanssa mikään onnistunut, päätin siirtää videon teon kesälle. Kesällä ajattelin melkein joka päivä, että "huomenna mä kuvaan" ja voitte vain arvata, että kuvasinko.. Elokuun mökkireissulla otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin ottamaan videoita. Tällä viikolla olin saanut kaikki lopulta kuvattua. Tänään mä sen sain tehtyä, lopultakin!

Olisi tosi kiva jos mahdollisimman moni jaksaisi katsoa videon ja vielä kivempaa olisi se jos jaksatte laittaa kommenttia siitä, että mitä piditte :)! 

Videoon pääsette TÄSTÄ!

Liebster-blog

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin.

Kiitos Paimenlaumalle ja Jessen ja Nellin blogille!

Tunnustuksen annan näille blogeille:
Koiratädin ihmemaa
Karvakamuni Sofi
Nellie-Dellie
Spaniel power
Nöffi rakkautta

Pellolla&Metsässä

Kävin hakemassa tänään Micon viideksi tunniksi hoitoon. Mentiin ensiksi käymään meillä pikaisesti.

Olen tosi tyytyväinen Emmin käytökseen kun Mico tuli. Toin Micon sylissä sisään eikä Emmi haukkunut kertaakaan, annoin Emmin haistella Micoa, Emmi vähän murisi Micolle jota en tosin laske murinaksi, koska ei ole vihainen, mutta en tiedä miksi sitä pitäisi kutsua, murisee siis koska ei tiedä mitä tekisi. Emmi rupesi sitten venyttelemään ja haukottelemaan joten päästin Micon irti. Jos Emmi vähänkin "murahti" Mico alistui samantien josta Emmi oli hyvin hämillään, koska kukaan muu sen koirakavereista ei välitä mitään jos Emmi tekee niin. Emmi rupesi sitten läimimään tassullaan leikkiin kutsuvasti Micoa, mutta eivät ehtineet aloittaa painimista, koska lähdin Micon kanssa pitkälle lenkille.

Lenkkeiltiin aluksi pellolle, jonka matkan varrella Mico sai kummastella hevosta. Pellolla Mico sai hirveitä hepuleita ja pääsi noutamaan lelua.

Sieltä siirryttiin metsään jossa leikitin ja kuvailin Micoa, käveltiin koko metsän läpi ja tarkoituksena oli mennä sen jälkeen kokeilemaan agilityä, mutta kentät oli varattu joten kävelimme sitten kotiin.

 Emmi otti taas tosi hyvin Micon vastaan kun tultiin.

Söin nopeasti ja lähdin sitten molempien kanssa vähän lyhyemmälle lenkille. Kotona koirat painivat, jonka jälkeen Mico tuli nukkumaan jalkoihin. Jossain vaiheessa kaveri tuli kylään ja aika nopeasti viisi tuntia oli kulunut joten veimme Micon takaisin.

Parin tunnin kuluttua tulee toinen postaus eli temppuvideo ! Tiistaina me mennään mätsäriin, mutta saa nähdä milloin ehdin siitä postauksen tehdä :)

Schipperkekerhon mätsäri

Kerron nyt pikaisesti tämän päivän mätsäristä Oulunkylässä. Mimillä meni taas meidän porukasta parhaiten: sai punaisen ja sijoittui neljänneksi. Muut saivatkin sinisen eivätkä sijoittuneet, paitsi saluki sai punaisen, mutta ei myöskään sijoittunut. Emmi oli väsynyt, syynä varmaa eilisen treenit ja kaksi pitkää lenkkiä, joten ei ollut parhaimmillaan, mutta ei se haittaa.

Ylempänä Teddyn veli ja alempan itse Tedi

Rallytokon kakkoskerta

Rallytokon toisella kerralla tehtiin kolmea erilaista rataa. 

Ekasta radasta jäi mieleen pyörähdykset jaa miksi? :D Pyörin koko ajan väärään suuntaan vaikka katsoin varmaan miljoona kertaa, että mihin päin käännyn, kouluttajakin sanoi juuri ennen kylttiä että "nyt sitten käännyt vasempaan...", mutta ei onnistunut, kuin vasta usean toiston jälkeen.. Muuten rata sujui oikein mukavasti ja kouluttaja kehui Emmin takapään käyttöä. Ennen se ei tiennyt sen "olevan olemassa", mutta näköjään meidän temppujen opettaminen jossa vaaditaan takapään käyttöä on tehonnut. Olen siis opettanut sen esim. laittamaan etutassut laatikon päälle ja pyörimään sen ympäri takajalat maassa ja kiipeämään portaat, kolmion yms. muut sellaiset takaperin.

Toisessa radassa meille uudet asiat olivat ainakin tulppaani ja houkutus. Houkutukseen olen tyytyväinen, koska yleensä Emmi syö maasta kaiken mitä näkee, mutta nyt ei ollut huomaavinaankaan niitä, ehkä se ei huomannutkaan ja sen takia liike sujui hyvin, haha. Voi myös olla, että se huomasi, mutta mun lihapullat voittivat houkutukset, en sitten tiedä onnistuisiko yhtä hyvin jos siinä olisi jokin tuoksuva maksalaatikkopurkki. 

Tulppaani oli meille toinen uusi juttu, olin siitä kuullut, mutta en tiennyt kuinka se käytännössä tehdään. Ekalla kerralla kun kouluttaja sitä selitti en tajunnut mitään joten pumin omistaja tuli leikkimään mulle koiraa ja opetti. Tajusin sen silloin, mutta kun yritin Emmin kanssa en enään muistanut mitä piti tehdä. Tein sen sitten muutaman kerran muiden avustuksella ja alkoi se sitten lopulta jumittua minunkin päähän. Emmille (sekään) se ei ole vaikea liike, vaan ainoastaan minulle, mun pitäis käydä varmaan ensin joku hitaasti oppiville ihmisille suunnattu rallytokokurssi ja sitten mennä vasta koiran kanssa treenaamaan, haha. 

Kouluttaja kysyi meiltä, että aijotaanhan mennä kisamaan johon naurahdin, että ehkä sitten joskus, siihen hän vastasi, että "ei pianhan te jo kisoihin menette" jos hän ei sitä mieliksi sanonut, niin en kyllä ymmärrä, että miten hän voi edes ajatella sellasta (pian voi tosin tarkoittaa eri ihmisillä eri aikaa, joten ehkä se kouluttajalla tarkottaa sellasta kymmentä vuotta ;D) , no Emmissä voi piilläkkin jotain toivoa, mutta jos minä sitä koulutan niin kisauran aloittaminen hidastuu ja paljon hidastuukin.. :D

Kolmas rata oli lähes samanlainen, mutta yksi uusi vaikea liike siihen tuli: koiran piti istua, siitä nousta seisomaan ja omistajan kiertää sitten koiran ympäri. Vaikeuksia tuotti istumisesta seisomaan nouseminen, Emmi ei tajua sitä yhtään, jos se istuisi minun edessä ja pyytäisin sen siitä seisomaan varmaan onnistuisi, mutta ei kun se on sivulla, varsinkaan kun ei voi liikkua. Ei auta muu kuin ruveta ahkerasti kouluttamaan sitä. 

Rallytoko voi kuullostaa helpolta lajilta, mutta ei se kyllä ole, ainakaan mulle hah, se ei haittaa sitten yhtää, aina pitää olla vähän haastetta!

Katselin tossa vanhoja kuvia Liinasta, jota tuli sen seurauksena kova ikävä, joten päätin sitten kuvittaa postauksen tällä kauniilla koiralla :').

Viikonloppu kuvina

Loppu piristys