Koirapäiväkodissa oli aina ainakin 12 koiraa ja ruuhkaisimpina päivinä taisi olla lähemmäs kahta kymmentä. Minun piti lenkkeillä joka päivä vähintään 2,5h, mutta yleensä lenkkeilin enempi. Kahden viikon aikana lenkitin reilua kymmentä eri koiraa ja minusta oli ihan huippua päästä tutustumaan jokaiseen yksilöön.
Osa oli sellaisia kilttejä jotka tekivät kaiken mitä pyysi, osalla oli ongelmana esim. remmirähjäys, osa oli arempia ja osa taas oli sellasia mitkä kulkivat kiltisti hihnassa, mutta kun yritin aktivoida niitä jos pystyisivät olisivat silloin näyttäneet minulle keskisormea ja jatkaneet omien hajujensa nuuskimista. Jokaisen kanssa löydettiin kuitenkin se yhteinen sävel eikä kenenkään kanssa tullut mitään ongelmia lenkillä tai sisällä. Kenenkään kanssa ei ollut ongelmaa siinäkään etteivät olisi suostuneet kävellä.
Itse pidin eniten sellaisista koirista jotka tekivät innolla kaiken mitä pyysin, olivat iloisia ja pieni haaste (esim. juuri se remmirähjäys) ei ollut pahaksi, koska tykkään ratkoa sellaisia ongelmia, kenties johtuu sitä kun meillä on kaksi tollasta koiraa joiden kanssa on saanut tehdä töitä jotta käyttäytyisivät hyvin. Tylsempiä oli sellaset jotka vain kävelivät eteenpäin ja haistelivat. Kenties ei tullut yllätyksenä, että eniten paimenet olivat mieleeni, mutta myös eräs perro ja tolleri olivat oikein kivoja kavereita.Minun piti tehdä sellainen lista jossa arvion kuinka paljon asteikolta 0-5 pidän jostakin koirasta, huomasin, että mulla se lista painottui isoihin koiriin jostain syystä en vain oikein ole pieni koira ihminen vaikka monet mukavia ovatkin.
Meille näytettiin kuinka voi aktivoida koiria, mutta suurin osa koirista oli ollut siellä jo niin pitkään, että tiesivät mitä jokaisessa paikassa piti tehdä joten pyrin keksimään kaikenlaisia uusia asioita, koska oli ihanaa nähdä kuinka koirat oikein miettivät mitä pitää tehdä ja lopulta onnistuvat.
Mieleenpainuvimpia koiria olivat:Eräs collie jonka kanssa oli ihana lenkkeillä ja sillä oli remmirähjäys ongelma, mutta se kuitenkin kuunteli tosi hyvin ja sen takia lenkkeily sen kanssa ei ollut sellaista sunnuntai kävelyä jonka ajatus saa jo haukotuttamaan. Kunpa tähän ihastuttavaan tapaukseen olisi ehtinyt tutustua enempi!
Tolleri, josta on pakko mainita sen turkki, onko mitään pehmeämpää olemassa! Se oli kuulemma suosittu tettiläisten keskuudessa, jota en ihmettele ollenkaan. Oli helppo lenkitettävä, tykkäsi ja osasi tehdä ihan hirveästi kaikkea. Ketterä ja suloinen tapaus, jonka huuli jäi aina rullalle muistuttaen Emmistä. Muutenkin väriltään oli muistutti Emmin kesäkarvaa joka sai olon kotoisaksi :). |
| Sopu sijaa antaa :) |
Espanjanvesikoira, jonka turkki ja silmät oli ihanat. Se oli samanlainen kuin aikaisemmin mainitseva tolleri, ei ehkä niin ketterä, mutta tykkäsi kuitenkin toimia.
Labradorinnoutajia siellä oli useampi, mutta yksi niistä oli erilainen kuin muut. Se oli ihanan iloinen pakkaus, halusi koko ajan leikkiä ja häntä ei lopettanut vispaamista hetkeksikään. Se oli hieman pulskassa kunnossa joten oli upeaa nähdä kuinka kävelytyyliltään vaappuva pingviini rupesi muistuttamaan koiraa kun jo alkoi laihtumaan sen parin viikon aikan. Oikea ilopilleri!
Kaikkien kanssa tulin tosiaan juttuun, mutta noi ehkä olivat ne kiinnostavimmat yksilöt, mutta jokainen oli omalla tavallaan ihana. Yleensä ne jotka olivat ulkona laiskimuksia olivat sisällä ihania kun esim. tulivat jalan viereen nukkumaan. Vaikka sanoin, että eniten paimenet miellyttää oli tosi hienoa päästä tutustumaan ihan toisen tyyppisiin koiriin kuin paimeniin.
Aikamoisen koirapainoitteiset kaksi viikkoa on kieltämättä ollut, joten ihan kiva päästä välillä kunnolla lomalle ja keskittyä vain omiin koiruuksiin, mutta ehdottomasti jatkaisin tuolla miellumin kuin palaisin koulunpenkille.
