Blogi on aivan kuollut, mutta muistojen vuoksi tahdon sen ainakin toistaiseksi säilyttää eikä sitä koskaan tiedä vaikka kirjoituskärpäinen pistäisi! Ihme ja kumma lukijoita on pysynyt blogissa mukana rutkasti joten tässä teidän iloksi vihdoin ja viimein valmistunut nöpsykän temppuvideo :) . Videolla näkyy siis suurin osa Emmin tempuista, toivottavasti tykkäätte!
torstai 25. helmikuuta 2016
perjantai 16. lokakuuta 2015
Paloheinässä
Syysloman kunniaksi halusimme lähteä Jekun ja Emmin kanssa lenkkeilemään vähän uusiin maisemiin. Paloheinä on tuttu paikka kyllä, mutta lähinnä siellä on tullut pyörittyä lumen aikaan hiihtämisen muodossa. Emmissä ainakin oli virtaa kuin pienessä kylässä, kun edellisen viikonlopun oli joutunut olemaan vähemmällä aktivoinnilla minun ollessani Riemua hoitamassa, joten nautti sydämensä kyllyydestä vapaana juoksentelemisesta yhdessä Jekun kanssa.
tiistai 13. lokakuuta 2015
Riemuikas viikonloppu
Riemu on kolmen kuukauden ikäinen paimensukuinen lapinkoira vauva ja varsin söpö sellainen. Viime viikonloppuna muutin väliaikaisesti asumaan Hakuninmaalle hoitamaan pikku riiviötä aka Riemua.
Kuinka pitkä aika siitä onkaan, kun viimeksi olen päässyt koiran pentua kunnolla rapsuttelemaan ja kuinka erilaista pienen pennun kanssa touhuaminen onkaan. Riemu on hirmu reipas tapaus, käytiin pikaisesti hulluilla päivillä eikä pentu ollut moksiskaan siitä ihmispaljoudesta, jos olisi saanut päättää olisi tunkeutunut jokaisen vastaantulijan rapsuteltavaksi. Bussissa matkusti sekä sylissä että lattialla nätisti, välillä vähän inisi, mutta malttoi kuitenkin olla.
Ulkona kaikki piti ottaa suuhun, oli kyseessä sitten paperinpala, kivi taikka vanha sukka. Kaikkea pitää myös pyhästyä katselemaan, jos Riemu olisi saanut päättää olisi se viettänyt vaikka seuraavat kymmenen vuotta istuskellen ja katsellen juoksentelevia citykaneja. Vieraita koiriakaan pätevä pentu ei pelkää, mitä isompi sen kivempi.
Toki sain myös kokea koiran pennun ne ihanimmat puolet, kuten naskali hampaat ihollani ja pissojen siivoamisen. Mutta onko olemassa mitään söpömpää, kuin nukkuva, ihanasti tuhiseva, pehmoinen pentu vieressä?
Oli mukavaa vaihtelua lenkkeillä välillä uusissa maisemissa, löydettiinkin paljon hienoja maastoja. Sääkin oli kaunis, joten varsin ulkoilu painoitteinen viikonloppu olikin. Saa nähdä milloin seuraavan kerran Riemuliini tarvitsee hoitoapua, mutta innolla jo odotan, että pääsen näkemään millainen hieno poika siitä oikein kasvaa!
Kuinka pitkä aika siitä onkaan, kun viimeksi olen päässyt koiran pentua kunnolla rapsuttelemaan ja kuinka erilaista pienen pennun kanssa touhuaminen onkaan. Riemu on hirmu reipas tapaus, käytiin pikaisesti hulluilla päivillä eikä pentu ollut moksiskaan siitä ihmispaljoudesta, jos olisi saanut päättää olisi tunkeutunut jokaisen vastaantulijan rapsuteltavaksi. Bussissa matkusti sekä sylissä että lattialla nätisti, välillä vähän inisi, mutta malttoi kuitenkin olla.
Ulkona kaikki piti ottaa suuhun, oli kyseessä sitten paperinpala, kivi taikka vanha sukka. Kaikkea pitää myös pyhästyä katselemaan, jos Riemu olisi saanut päättää olisi se viettänyt vaikka seuraavat kymmenen vuotta istuskellen ja katsellen juoksentelevia citykaneja. Vieraita koiriakaan pätevä pentu ei pelkää, mitä isompi sen kivempi.
Toki sain myös kokea koiran pennun ne ihanimmat puolet, kuten naskali hampaat ihollani ja pissojen siivoamisen. Mutta onko olemassa mitään söpömpää, kuin nukkuva, ihanasti tuhiseva, pehmoinen pentu vieressä?
Oli mukavaa vaihtelua lenkkeillä välillä uusissa maisemissa, löydettiinkin paljon hienoja maastoja. Sääkin oli kaunis, joten varsin ulkoilu painoitteinen viikonloppu olikin. Saa nähdä milloin seuraavan kerran Riemuliini tarvitsee hoitoapua, mutta innolla jo odotan, että pääsen näkemään millainen hieno poika siitä oikein kasvaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)