Riemuikas viikonloppu

Riemu on kolmen kuukauden ikäinen paimensukuinen lapinkoira vauva ja varsin söpö sellainen. Viime viikonloppuna muutin väliaikaisesti asumaan Hakuninmaalle hoitamaan pikku riiviötä aka Riemua.

Kuinka pitkä aika siitä onkaan, kun viimeksi olen päässyt koiran pentua kunnolla rapsuttelemaan ja kuinka erilaista pienen pennun kanssa touhuaminen onkaan. Riemu on hirmu reipas tapaus, käytiin pikaisesti hulluilla päivillä eikä pentu ollut moksiskaan siitä ihmispaljoudesta, jos olisi saanut päättää olisi tunkeutunut jokaisen vastaantulijan rapsuteltavaksi. Bussissa matkusti sekä sylissä että lattialla nätisti, välillä vähän inisi, mutta malttoi kuitenkin olla.

Ulkona kaikki piti ottaa suuhun, oli kyseessä sitten paperinpala, kivi taikka vanha sukka. Kaikkea pitää myös pyhästyä katselemaan, jos Riemu olisi saanut päättää olisi se viettänyt vaikka seuraavat kymmenen vuotta istuskellen ja katsellen juoksentelevia citykaneja. Vieraita koiriakaan pätevä pentu ei pelkää, mitä isompi sen kivempi.

Toki sain myös kokea koiran pennun ne ihanimmat puolet, kuten naskali hampaat ihollani ja pissojen siivoamisen. Mutta onko olemassa mitään söpömpää, kuin nukkuva, ihanasti tuhiseva, pehmoinen pentu vieressä?

Oli mukavaa vaihtelua lenkkeillä välillä uusissa maisemissa, löydettiinkin paljon hienoja maastoja. Sääkin oli kaunis, joten varsin ulkoilu painoitteinen viikonloppu olikin. Saa nähdä milloin seuraavan kerran Riemuliini tarvitsee hoitoapua, mutta innolla jo odotan, että pääsen näkemään millainen hieno poika siitä oikein kasvaa!