Olipa se hieno koira

Lauantaina oli kaamea sää, joten lähdettiin käymään Lahdessa ja samalla käytiin Kärkkäiseltä hakemassa koirille luut. Kun tultiin takaisin lähdin viemään Emmiä lenkille metsään. Aina sanotaan sitä, että koiranomistajien pitää lähteä lenkille säässä kuin säässä koiran kanssa,  mutta entäs sitten jos koira ei suostu lähtemään? Metsässä nimittäin kun päästiin Emmin irti se jäi seisomaan ja vinkumaan siihen paikkaan, vasta kun olin kaukana kävelemässä otti minut kiinni ja pysähtyi taas vinkumaan. Näin tehtiin pari kertaa kunnes annoin Emmille luvan kääntyä takaisin kotiin ja sehän kääntyikin ja juoksi täysiä metsästä autotien yli rappusille odottamaan, että joku avaisi oven. No, onneksi on aina toinen varmasti innokas kaveri lähtemään lenkille jos minun pikku fifiä ei lenkkeily huonossa säässä innosta, nimittäin Ella. Sehän vasta lenkistä innostui, kävi uimassa ja sai varmaan miljoona hepulia lenkin aikana.

Sunnuntaina lähdin Emmin kanssa bussilla takaisin Helsinkiin. Bussissa parin penkin päässä meidän edessä istui sellainen vanha nainen joka katsoi minua kauhuissaan kuin olisin jokin rikollinen. Yhtäkkiä se kaivoi puhelimensa esiin ja rupesi ottamaan mun naamasta kuvaa! Siis mitä ihmettä! Ehdin onneksi kääntää pääni pois ja hänellä oli niin vanha puhelin, että tuskin kuvasta mitään selvää saa. 

Ei hirveesti huvittanut olla tuollaisen hullun naisen kuvattavana joten vaihdoin nopeasti istuin paikkaa bussin toiselle puolelle. Hän käveli vielä bussin edes takaisin ja puhui puhelimeen vihaisesti niin, että kaikki kääntyivät häntä katsomaan (en saanut selvää mitä sanoi, paitsi sanan "kiire"). 

Oli kyllä ahdistavaa, mutta onneksi hän jäi aikaisemmin kun minä pois niin ei tarvinnut hänen ohi enään kulkea. Kenties oli joku koiravihaaja (vaikka en kyllä silloinkaan keksi minkä vuoksi rupeaisi kuvaamaan mua) tai sitten vain sekaisin päästään.

Iltapäivällä meinasin mennä treenaamaan meidän "omalle" kentälle, mutta se olikin täynnä muita koira joten ei sinne viitsitty mennä. Lähellä ei ollut mitään toista hyvää kenttää joten lähdin aika kauas toiselle kentälle. No kappas sekin oli varattu ja niin oli myös seuraava jossa kävin. Lähdin sitten kaikkein kauimmaisille kentille joista toinen oli varattu, mutta toinen onneksi ei niin päästiin lopultakin treenaamaan. Pelkäsin, että Emmi olisi väsynyt kun oltiin kävelty niin paljon, mutta ei onneksi ollut, janoinen vain, joten jaksoi treenata.

Trenattiin siis seuraavia kylttejä:

-koira eteen oikelta/vasemmalta sivulle, istu

-istu 1 askel, 2 askel ja 3 askelta

-koira eteen 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen ja 3 askelta peruuttaen

-istu

Koska sää oli etenkin loppua kohden sen verran huono eikä kamerassa riittänyt tila, kuvasin teille vain todella lyhyen videon josta näette pienen palan siitä miten treenaataan. 

Otsikon lainasin yhdeltä tytöltä, sanoi noin kun käveltiin treenien jälkeen hänen ja äitinsä ohi :)

Muokkasin muuten yhtä noista sivuista (mitkä näkyy bannerin alla) niin että siellä näkyy myös osa meidän  videoista.

Jauhelihanami-ohje

Olen usein maininnut siitä, että olen tehnyt näitä jauhelihanameja, kunnon ohjetta en ole kuitenkaan koskaan tehnyt joten ajattelin nyt tehdä sellaisen. Kuvat ovat gifeinä joten pahoitteluni jos silmissänne pomppii vielä pari tuntia tämän postauksen lukemisen jälkeen :-D.

Tarvitset:
400g jauhelihaa
kananmunan
Itse olen tehnyt taikinan kaksinkertaisena jotta namit riittäisi pidemmäksi aikaan.

Sekoita ainekset keskenään ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Kaada taikina uunipellille ja painele kostein sormin tasaiseksi levyksi.
Laita taikina 175 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi tai siihen asti kunnes liha ei ole sisältäkään punainen. Kun otat lihan pois uunista anna sen jäähtyä ja laske uunin lämpötila n. 60 asteeseen.

 Pilko lihalevy haluamasi kokoisiksi palasiksi ja levitä ne takaisin uunipellille.

Seuraavaksi namit kuivatetaan, eli laita namit esim. kahdeksi tunniksi (ei ole niin tarkkaa, itse voi päättää millaisia nameja haluaa) uuniin.

Uunin luukku täytyy jättää raolleen jotta namit voivat kuivua, se onnistuu esimerkiksi pahvirullan avulla.

Kun namit ovat mielestäsi valmiita ota ne pois uunista. Todennäköisesti ne ovat vielä rasvaisia joten kannattaa painella niitä talouspaperilla.
Yleensä itse otan osan nameista heti käyttöön (säilyvät jääkaapissa pari päivää) ja loput laitan pakkaseen.

Syysloma meni

..liian nopeasti. Ehdittiin me kuitenkin aika paljon puuhastella kaikenlaista.
Keskiiviikkona käytiin tosiaan se pyörälenkki. Torstaina Emmin karvat lähti, tai no ainakin pöksy-, häntä-, korva-, maha- ja tassukarvat muuttuivat siistimmiksi.
Perjantaina mentiin lenkille kera Ruusan ja Emmin.
Lauantaina taas metsästin rallytokoa varten kartioita tuloksetta, joten jouduin tyytymään mustiin pieniin ämpäreihin. Sen jälkeen mentiin treenaamaan sitä (jos joku muuten haluaa viedota meidän treeneistä joskus niin saa sanoa). Pujottelut meni tosi hyvin, mutta sivulle tuloa treenatessa Emmi vain haahuili eikä ollut oikein oma itsensä, syynä varmaan samana päivänä alkaneet juoksut.
Tänään eli sunnuntaina mentiin ihanalle retkelle Suomenlinnaan pari sukulaiseni kanssa. Voi vitsit sain olla ylpeä pikku aussiestani, niin hienosti se käyttäytyi heidän ja kaikkien muiden ihmisten seurassa.
Loppu illan ajattelinkin sitten ihanasti viettää koekirjojen parissa, ei näytä tulevan koskaan kokeille loppua.

Ohennussaksilla leikkelin noita sen pääkarvoja toivoeissa se, että lähtisi noi kamalat auringon haalistamat karvat pois ja tummaa tulisi tilalle. Se oli turha toivo se.

               Trimmipöytäni on hieno, tiedän. :D

Ai, miten niin on käsien tärinää havaittavissa? Meidän nelisilmäiset koirat, haha:D

Emmi on nyt ihan järkyttävässä karvassa, niin kuin joka syksy. Se pudottaa karvat talveksi ja kesäksi kasvattaa sitten uuden paksun turkin..

Ihana sää tänään:)

Täällä "etelässä" on vielä ihan vihreää :D

Ajetaan hiljempaa

Blogeissa on vilahdellut nyt paljon lumikuvia, toivon, että lumi ei ainakaan vielä hetkeen sataisi tänne, koska muuten meidän täytyy lopettaa Emmin ja minun yksi "harrastuksista" nimittäin pyöräily.
Emmin kanssa on tosi mukava pyöräillä, tuntuu melkeinpä, että se kulkee pyörän vieressä paremmin kuin ilman pyörää.
      Monet pyöräilee niin, että koira juoksee pyörän edessä, mutta me emme niin tee. Ensinäkin asumme kaupungissa ja siellä on kuitenkin sen verran paljon muita ihmisiä ja koiria etten voi antaa Emmin juosta edessä miten sattuu, myöskään jos Emmi juoksisi edessä ei sitä tiedä minkä päähän piston saisi ja rupeisi vetämään täysillä. Emmi siis juoksee minun vieressä kiltisti.
      Emmi osaa käänny käskyn, mutta ei erikseen vasempaan ja oikeaan, joten olen nyt ruvennut oikealle kääntyessä sanomaan "käänny oikeaan" ja vasemmalle kääntyessä sitten vasempaan.
      Emmi myös ohittaa toiset koirat ja ihmiset tosi nätisti pyöräillessä. Kun me pysähdytään Emmi on opinnut sen, että silloin täytyy tehdä tarpeet, joskus kuitenkin on pyöräilessäkin saanut jonkun ihanan hajun ja nykäissyt jonnekin puskaan, mutta ei missään nimessä niin että kaatuisin. En ole ikinä kaatunut Emmin kanssa pyörällä.
Pyörien takaosaan kiinnitettäväksihän myydään sellaisia telineitä johon saa koiran laitettua. Olen harkinnut sellaista, mutta todennut, että sen kanssa olisi varmaan vain vaikeampi mennä kuin että hihna olisi kädessä, koska esim. Jos pysähdyn antaakseni Emmin tehdä tarpeet, annan sen mennä koko hihnalla ja olisi vaikeaa jos joutuisin alkaamaan jostain telineestä sitä iroittamaan, ja jos Emmi joskus päättäisikin lähteä vaikka jonkun rusakon perään saan sen hihnan nopeasti irroitettua kädestäni ja muutenkin haluan pystyä säätelemään hihnan pituutta tilanteiden mukaan.
Ollaan nyt lähiaikoina yritetty pyöräillä ahkerasti sillä tiedän jos nyt en pyöräile kadun sitä talvella, kun ei enään pysty. Jos on ollut kiire, mutta olen halunnut mennä meidän normaalin lenkin sen on pystynyt kätevästi toteuttamaan pyöräillen. Ollaan me muutenkin vain käyty pyöräilemässä, kuten viimeksi kun oli hyvä sää eli keskiviikkona Viikissä käytiin pitkä pyörälenkki, piipahdimme lintutornissa kun pidimme juomatauon ja nautimme siitä kun kerrankin ehdimme tehdä pitkän pyörälenkin. Nyt on pariksi päiväksi luvattu hyvää säätä joten yritämme pyöräillä ahkerasti ennen lumen tuloa.

haaste

Mun on ollut tarkoitus tehdä vaikka kuinka monta postaus ja nyt kun on aikaa (noh aikaa ja aikaa jos en kokeisiin lue nii sitten..) niin en yhtää muista mistä mun pitikään kirjoittaa, hmph. Vastaanpa sitten saamani haasteen kysymyksiin!
Haasteen sain Norin blogista, kiitos siitä :> Koska en ole muuttunut yhtään reippaamaksi aikaisemmista haasteista niin jätän jälleen tekemättä omat kysymykset.

1.Mikä on ollut unelmarotusi?
Unelmarotuni hmm niitä on niin kovin monta. Jos muistan oikein ennen Emmiä taisin unelmoida saksapaimenkoirasta, se on kyllä yhä upea rotu jollaisen haluan joskus omistavani, mutta en ole varmaan onko se unelmarotuni. Minulla on niin monta suosikkia, mutta onhan tuo australianpaimenkoira aika hieno rotu :).

2. Mikä on koiran pahin aiheuttama tuho?
Emmi ei ole onneksi koskaan tuhonnut mitään suurta, pentuna meidän ollessa toisessa huoneessa on se joskus hoidellut muutamat kaukosäätimet ja puhelimen, joten luultavasti ne.

3.Parasta koirassasi?
Mä en vain pysty keksimään yhtä parasta asiaa, Emmi on vaan kokonaisuudessaan paras :3
4.Mitä haluaisit eniten maailmassa harrastaa (jos et jo harrasta)?
Oletan, että tässä tarkoitetaan koiran kanssa harrastamista. Itse tykkään ihan hirveästi kaikesta etsimiseen littyvästä, olisi tosi hienoa kuulua johonkin vaikka hakuporukkaan jossa voitaisiin harrastaa ja pääsisi tositoimiin. Kuinka upeeta olisi jos Emmi vaikka löytäsi jonkun ihmisen metsästä tai ruumiin vedestä (okei se ruumis ei olisi mikään hieno asia vaan se, että Emmi löytää)!
5.Pystytkö samaistamaan koirasi johonkin satuhahmoon?
Emmi olisi varmaan joku iso paha susi ja Ella nalle puhista tuttu tiikeri, hah :D
6.Mitä mieltä olet koirapsykologiasta?
En ole aiheeseen mitenkään hurjasti perehtynyt, joten en oikein osaa vastata tähän mitään järkevää, mutta omasta mielestäni kaikkien koulutustyyli on minulle se ja sama jos lopputulos on saavutettu.
7.Millainen on suurin haaveesi, jonka voisit saavuttaa koirasi kanssa?
Juuri nyt mun haave on se, että me päästäisiin ekoihin rallytokokisoihin ja ruvettaisiin edistymään siinä lajissa ja että siitä tulisi meidän vakituinen harrastus.
8. Ensimmäinen temppu, jonka opetit koirallesi?
Ekan asian jonka Emmi oppi oli istuminen, oppi sen tokana päivänä kun oli meille tullut, fiksu koira kun on :). Mutta sellanen ihan kunnon temppu jonka oppi ekana oli tassun anto, yleensä vanhempani eivät osallistu Emmin koulutukseen millään tavalla, mutta sen oli minun isäni Emmille opettanut. Itse opettamaani ekaa temppua en muista.
9.Mistä koirasi nimi on peräisin?
Kaikilla on aina niin hienoja tarinoita koirien nimillä, mutta meillä ei, se vain keksittiin tiedä sitten mistä, ehkä siitä kun kutsuttiin sitä aluksi vahingossa Elsaksi kun tutulleni oli tullut sen niminen koira niihin aikoihin joten siitä yritettiin keksiä joku samantapainen :D Nimen keksi äitini.
10. Jos olet ottamassa seuraavan koiran, mikä sen rotu olisi? Jos et ottaisi, miksi?
Meillä on tällä hetkellä kaksi nuorta aktiivista koiraa joka meinaa sitä, että vähään aikaan meille uutta ei tule, mutta joskus kuitenkin. Rotu riippuu tietysti sitten siitä millainen minulle silloin tulee parhain olemaan, mutta jos nyt pitäisi joku sanoa niin toisaalta aussie, mutta toisaalta vaihteeksi jonkin muun rotuinen olisi kiva, ehkä pieni esim.  borderterrieri tai shetlanninlammaskoira tai iso kuten bordercollie, tsekinpaimenkoira tai saksanpaimenkoira. En tosiaankaan tiedä!
        11. Mikä on tärkeintä koiran omistamisessa?
Se että saa parhaimman ystävän :)

uusi tuttavuus

Meillä on ollut aika tylsä viikko: melkein kokonaan kokeisiin lukemista.. No on jotain mainitsemisenkin arvoista tapahtunut. Sunnuntaina kävin treenaamassa rallya Emmin kanssa, treenasin lähinnä käännöksiä: normaaleja, täys, 270 asteisia sekä vasenta täyskäännöstä. Treenit meni todella hyvin ja jäi hyvä mieli, kunpa tollasia aurinkoisia treenipäiviä tulisi enempi nyt kun ollut pari sateista päivää takana.
      Illalla mentiin tapamaan Kityä eli kaverin uutta koiraa, rodultaan hän on mittelspitz. Kity pelkäsi hurjasti Emmiä josta Emmi oli hämillään, mutta tulivat kuitenkin hyvin juttuun ettei murinaa ollut yhtään.
Maanantaina kävin tutustumassa tetti paikkaani syy miksi mainitsen siitä blogissa on se, koska se liittyy koiriin eli koirapäiväkotiin! :) Pari kuukautta pitää vain odottaa ennen kuin pääsen sinne uudestaan.
Iltalenkillä pyöräillessä törmättiin taas Kityyn ja pelkäsi vielä silloin melko paljon Emmiä muttei ehkä niin paljon kuin ekalla kerralla.

Mun kokeeseen lukukaverit ♥ Mä niin tykkään tosta aussieshelttiyhdistelmästä :)

Tiistaina Mico tuli meille muutamaksi tunniksi hoitoon. Aluksi aktivoin huonon sään takia koiria sisällä: hyppyyttämällä laatikoiden päälle, etsivät nameja huoneestani ja purkkien alta, täytin kongit sekä opetin Micolle sen että ei saa ottaa namia esim. lattialta ilman lupaa. Lähdettiin sen jälkeen lenkille ja matkalla törmättiin Mimiin ja Kityyn. Kitylle taisi olla pieni järkytys kun yhtäkkiä kaikki kolme tuli eri suunnista haistelemaan :D. Keskiviikkona mentiin käymään mustissa ja mirrissä Mimin, Emmin ja Kityn kanssa. Silloin Kity ei pelännyt melkein ollenkaan Emmiä ja Mimiä syynä varmaan se kun oli ne jo pari kertaa nähnyt ja stressi kodin vaihdosta alkaa helpottamaan. Kuvattiin sitten vähän koiria, yhteiskuvista ei meinannut tulla mitään koska eräs veti korvat luimuun tai katseli muualle ja toinen ei meinnannut millään  malttaa olla paikallaa, mutta Mimi voi se on niin taitava ei liikkunut yhtään ja korvatkin pysyivät nätisti pystyssä. Mimi muuten osaa ilmaista tunteensa hyvin, on ollut nimittäin melko pettynyt kun tuollainen pikku karvapallo on tullut sen "tilalle" joten esitti loukkaantunutta ja haki rapsutuksia minulta jonka luona Kity ei ollut, voi Mimi :D
pikkuostokset m&m:stä :)