Pikku mustien pikkujoulukävely

Suunnitelmat vähän muuttuivat kun sain kutsun lähteä mukaan schipperkekävelylle Uutelaan. Omaa schipperkeleä mulla ei ole, mutta ajattelin, että eiköhän yksi iso ruskea soluttaudu joukkoon. Kävelyn teemana oli pikkujoulut, joten kävin ennen lenkkiä ostamassa lahjan jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Uutelaa.
Muutama pikku musta oli jo saapunut paikalle ja lisää vain tuli. Emmi varmaan ajatteli, että jossain lähellä täytyy olla jokin monistuskone kun Jekut vain tuplaantuu koko ajan. Emmi käyttäytyi ihmeen rauhallisesti vaikka ympärillä oli monta schipperkeä.
Käveltiin lenkki ja juteltiin koirista, muutamaa ihmistä Emmikin kiinnosti vaikka väärän rotuinen olikin.
Pari koiraa siellä oli sellasia mitkä räksytti Emmille koko ajan ja Emmikin sitten vähän murahti niille, mutta suurimmaksi osaksi ei piittanut niistä ollenkaan. Jekun tyttöystävän Jennan kanssa Emmi olisi voinut alkaa leikkiä ja pari muutakin olivat sen mielestä kivoja, muista koirista ei ollut kiinnostunut.
       Lenkin jälkeen jaettiin lahjat ja käytiin kahvilassa ostamassa munkit vaikka ei mikään lämmin juomakaan olisi ollut pahitteeksi. Lähdettiin sitten kotio ja Jekku tuli vähäksi aikaa kylään.
             Tänään olin tuntevinani muutaman lumihiutaleen putoavan naamalleni, joten ehkä me saadan joulukuun ekan päivän kunniaksi valkea maa, ehkä.

Mulla onkin jo valmis vetokoira

Viime postauksessa kerroin vain Ellasta joten eiköhän nyt voisi kertoa vähän molemmista.

        Koirat olivat nyt harvinaisen hyvä käytöksisiä. Epäilinkin, että ne suunnittelivat jotain isoa juttua minun pääni menoksi, koska tuskin muuten sellaisia olisivat olleet, mutta eivät vain ehtineet toteuttaa sitä. En minä sitä, että se haittaisi, sillä niiden on ihan syytäkin välillä korvata tuhmuuksia olemalla kilttejä.

Eilisellä metsäpeltolenkillä Emmiä sai raahata perässä. Aamulla ruoka ei maistunut ja iltapäivällä sen maha kurni. Lähdin niiden kanssa lenkille ja yritin ottaa niistä yhteiskuvia, mutta Emmi oli jotenkin kipeän oloinen ja normaalia haluttomampi poseeraamaan joten ei siitä mitään tullut. Täytyy muistaa antaa sille matolääke jos vaikka jotenkin siihen liittyisi.

Micoa kohtaan Emmi ei ole mustasukkainen, mutta Ellaa on. Varsinkin jos äiti uskaltaa silittää Ellaa, Emmi juoksee äkkiä sen luokse, työntää Ellan pois ja tunkeutuu syliin rapsutettavaksi. Minua kohtaan ei ole niin mustasukkainen, mutta tuijottaa kuitenkin jossain nurkassa kateellisena kun touhua Ellan kanssa. Onneksi nyt mustasukkaisuus ei mennyt niin pitkälle, että olisivat alkaneet murisemaan toisilleen tai tappelemaan.

       Otin varmuuden vuoksi eilen teille videoita jos en olisi saanut mitään kuvia otettua. Niistä sitten kokosin tollaisen touhuiluvideon. Ella saa siis videolla ruokansa esim. etsimällä sen, lopussa annan sille loput ruoat joita en käyttänyt aktivoimiseen, ja kyllä Emmikin siinä vähän esiintyy.
       Päätin eilen illalla lähteä kokeilemaan Ellan kanssa vetoa canicross tyyliin. Ennen ei oltu kokeiltu joten en tiennyt yhtään osaako. Ella sai Emmin vetovaljaat päälle jotka olivat sille vielä sopivammat kuin Emmille, koska on leveämmän mallinen. Vautsivau miten hienosti se veti! Se oli siinä ihan luonnonlahjakkuus ja osasi kääntyäkin käskystä vaikka sitä ei sille ole opetettu. Emmi ei erityisesti nauti vetämisestä ja multa löytyikin ihan huippu hyvä vetokoira joten varmaan tuun sittenkin koirahiihtämään enempi Ellan kanssa. En tosin yhtään tiedä miten suhtautuu suksiin. Enempi sitten vetämisestä myöhemmin kun näen taas Ellan ja päästään vetopuuhiin.
 
Ella lähti tänään ja Emmi oli super iloinen kun saavuin yksin kotiin. Kävin ostamassa sille joulukalenterin, mutta olin taas vähän myöhässä joten kaupassa ei ollut kuin kahta eri vaihtoehtoa jäljellä ja toisessa ei ollut hintaa joten valitsin tuollaisen koirien suklaakalenterin mikä nyt ei ole mikään maailman hienoin, mutta on sentään jotain ja eihän koira sitä muutenkaan tajua vai tajuaako ;).

             

Kopla kasassa

Ella ei olekkaan pitkään aikaan täällä blogin puolella pyörinyt joten päätin omistaa tämän postauksen vain sille.
Ellaa en ole itsekkään nähnyt vähän aikaan, joten eilen se tuli meille hoitoon senkin takia, että pystyisin treenaamaan sen kanssa ja muutenkin sen on syytä tulla taas vähän sivistymään kaupunkiin sieltä metsän keskeltä.
            
Kävin koirien kanssa yhdessä lenkin ja ylättävän hyvin se meni siihen nähden, että viimeksi näkivät toisensa kolme viikkoa sitten. Lenkin jälkeen lueskelin kokeisiin ja samalla aktivoin Ellaa piilottamalla nameja joiden etsimisessä onnistui tosi hyvin vaikka hirveän hyvin ei osaa yleensä nenäänsä käyttää. Tein sen kanssa sivulle tuloa jonka osasi aika hyvin paitsi tuli helposti vinoon. Opetin sen menemään käskystä kyljelleen ja tasapainottelemaan laatikon päällä. Kokeilin myös osaako pitää noutokapulaa suussa, ei suostunut ottamaan sitä kädestäni joten yritin avata Ellan suuta, mutta piti sitä tiukasti kiinni ja työnsi käsiäni tassuillaan pois. Hain sitten Emmin ja annoin sille kapulan suuhun Ellan katsoessa vieressä, sen jälkeen tarjosin sitä vielä Ellalle ja kappas kummaa yhtäkkiä se otti sen heti suuhunsa piti sitä niin pitkään kuin halusin. Joskus siitä, että Ella matkii Emmiä on jotain hyötyäkin :'D.
             
Illalla lähdin vielä kävelemään koirapuistolle, mutta siellä oli monta nöffiä ja mulla oli sellainen tunne, että Ella saattaa tuntea itsensä ahdistuneeksi pienessä tilassa isojen ympäröimänä joten kuljin ohi ja jatkoin matkaa toiselle puistolle. Aluksi siellä ei ollut ketään, mutta myöhemmin sinne tuli hetkeksi ranskanbulldoggi jonka kanssa Ella tuli toimeen, mutta Ellan piti ihan koko ajan hakkua innosta. Ei edes voinut haukkua normaalisti vaan piti tehdä sellaisia hirveän kimeitä yksittäisiä haukkuja jotka sattuu korviin, se oli taas muuttunut kuuroksi joten komennoilla ei ollut mitään vaikutusta.
             
Olen meinnannut nyt näin syksyllä nukkua useampaankin ootteeseen pommiin, joten Ellan pitäisi muuttaa meille, koska aamuisin kun herätyskelloni soi se pitää kyllä huolen siitä, että varmasti herään tulemalla paukuttamaan häntää sängyn reunaa vasten ja kiehnäämällä syliin. Aamuruoan sai ansaita etsimällä sen, jonka jälkeen käytiin lenkillä ja lähdin kouluun.
Iltapäivällä lähdin Ellan kanssa treenaamaan kentälle. Muistin, että Ella ei osaisi melkein mitään, mutta yllättävän taitava se olikin.
Seuraaminen sujuu, lukuun ottamatta vasemmalle kääntymistä. Sivulle tulo on muuten hyvä jos vain olisi joka kerralla suora. Maahan ei osaa mennä muuten kuin istumisen kautta joten liikkeestä maahan meno täytyy opettaa jollain eri käskyllä ettei pienen koiran pää mene sekaisin. Kokeiltiin myös vähän jotain rallytokon juttuja jotka sujui hyvin siihen nähden ettei sitä ole treenattu mitenkään aikoihin. Voi kunpa Ella asuisi lähempänä niin pystyisin treenaamaan useammin..
Ellallahan on kauhea vetämisongelma, mutta treenien jälkeen se ei vetänyt melkein nimeksikään. Olin tosi iloinen, koska vaikka eräs koirakin rupesi haukkumaan sille (oli muuten myös aussie ;) ) niin se ei mennyt siitä sekaisin vaan kuunteli minua. Rapussakin osasi käyttäytyä rauhallisesti vaikka Emmi rupesi kotona haukkumaan jes! Ella kun menee helposti ylikierroksille vaikka vain siitä jos esim. ylitetään autotie, Emmi haukahtaa kerran, rapussa on joku ihminen, auto ajaa ohi.... Ja lista jatkuu pitkänä, mutta ainakin tähän mennessä se on osannut käyttäytyä hienosti.

Vetoa videolla ja viikonlopun kuulumisia

            
Mulle on näköjään tullut sellainen tapa, että lähden aina viikonloppu aamuina pitkälle lenkille, niin myös tänä viikonloppuna.

          Oli aurinkoinen pakkasaamu tai siltä ainakin tuntui vaikka todellisuudessa oltiin plussan puolella. Lähdettiin ilman päämäärää kulkemaan vain sinne minne teki sinä hetkenä mieli. Ensin käveltiin metsässä, josta siirryttiin hyppyrimäen luokse katsomaan, kun sieltä laskettiin alas. Sen lähellä menee sellainen lenkki minkä tiesin olevan olemassa, mutta en muista yhtään olenko koskaan siellä aikaisemmin kävellyt. Käveltiin sitten se ja aurinkokin rupesi oikein kunnolla paistamaan. Vaikka kuljettiin reippaasti saatiin me silti siihen kulumaan parikin tuntia, kumpa joka aamu olisi yhtä paljon aikaa lenkkeillä.

                                                                                                                                      

Viime sunnuntaina oltiin treenaamasssa vetoa, jota ei tosin vedoksi voi kutsua, koska ei Emmi vetänyt.
Jo kun puin valjaat päälle se katsoi mua sellasella "Et oo tosissas! Ota pois, ei hienot tytöt käytä valjaita vaan PANTAA" ilmeellä, hah.
Emmi kulkee aina lenkillä mun takana tai vierellä joten sille on tosi outoa, että yhtäkkiä sen pitäisi mennä mun edessä (ollaan me viime talvena jo vedetty, mutta siitä on jo niin kauan että Emmi ei oikein muista mitä pitää tehdä), ja vielä oudompaa on se kun rupeaa vetäessä valjaat kiristymään joten heti hidasti niin, että pysyivät löysällä.

Tajusin, että meidän täytyy aloittaa ihan alusta eli, että laitan Emmille jokun kevyen painon ja saa sitten vetää sitä samalla kun kuljen sen edessä ja syötän namia.  Pakkasin siis mukaan mehukattipullon jonka täytin vedellä, eihän se paljon mitään paina, mutta siksi se onkin alussa hyvä.

Kun Emmi rupesi kulkemaan ja valjaat kiristyi se kääntyi ympäri ja katsoi kauhuissaa, että kuka sitä kiskoi, mutta vähitellen tajusi sen olevan vain pullo joka ei tapa vaan seuraa vain perässä. Se rupesi tosiaan sujumaan joten otin mukaan ottamani purkin kannen esiin ja näytin Emmille, että laitan siihen namia ja vein sen parin metrin päähän ja kehotin Emmiä menemään namien luokse. Tähän asti alhaalla ollut häntäkin rupesi iloisesti nousemaan ylös ja Emmi liikkui jo vapautuneemmin joten laitoin kannen kauemmaksi jotta saisi vetää vähän pidempään. Se sujui niin hyvin, että päätin iroittaa pullon remmistä ja laittaa hihnan minuun kiinni. Vein kannen kauemmaksi ja käskin Emmin mennä sen luokse ja se veti niin hienosti!
Päätin lopettaa siihen kun oltiin tehty sitä pari kertaa ja Emmille oli tullut sellainen ilme kuin, että "Jee kivaa, lisää lisää!" jotta jäisi hyvä mieli molemmille.
Näiden treenien tarkoituksena ei ollut kohottaa Emmin kuntoa tai saada vetoon vauhtia, vaan opettaa sille sitä, että se voi rohkeasti juosta edelläni.

Kuvasin tosiaan teille näitä treenejä, mutta ihan kaikkea en saanut videolle, koska olin yksin. Tiedän, että tarkennus ei ole taaskaan kohdallaan, mutta on tosi vaikeeta samalla kuvata videota ja kouluttaa Emmiä, varsinkin kun Emmi muuttuu heti "masentuneeksi" kun kaivan kameran esiin, se vihaa sitä, hah.

Ei liity Emmiin mitenkään, mutta meillä oli koulun liikuntatunnilla yhtenä päivänä testi jossa piti juosta 1500m. Itse juoksin sen 6minuutissa ja 53sekunnissa (luokan nopein aika) oon aika ylpeä itsestäni, koska juoksin n. minuutin nopeammin kuin viime vuonna enkä ollut sen jälkeen edes väsynyt ja luulen, että olisin pystynyt parempaankin aikaan. Kunto on siis vähän noussut joka on ihan hyvä jos meinaan ruveta Emmin kanssa vetopuuhiin kunnolla :D.

                                                  
Niin ja se ruokasäkki saapui ja ihan kotiin asti onneksi tuotiin :D!

Pimeä syksy

Täähän on melkein kuin lomaa olen nimittäin viettänyt jo kaksi kokonaista päivää lukematta kokeisiin (asia kuitenkin onneksi korjaantuu pian koska ensi viikolla on taas muutamat kokeet)! Alku syksyä lukuun ottamatta mulla on ollut vähintää yksi koe viikossa, joka on ollut todella rankkaa. Laskin tänään, että vielä 12 koulupäivää pitäisi jaksaa niin sitten ei tarvitse enään kuukauteen koulun penkille raahautua.

  Tämä on kuitenkin Emmin blogi joten siirrytään siihen. Me ei olla tehty hirveästi tuolla pimeydessä nyt mitään, joten viikonloppuna täytyy sitten yrittää saada jotain aikaiseksi. Tekisi mieli postata, mutta ei ole mitään aihetta mistä kirjoittaa joten postausehdotuksia saa antaa!
Emmin ruoka on loppui ja säkin pitäisi saapua n. viikon kuluttua. toivottavasti tuovat kotiin sen, koska en edes halua ajatella mitä siitä seuraa jos joudun raahata 18kg säkkiä reilun kilometrin verran kotiin, hah. Nyt tosiaan ruokaa ei pariksi päiväksi ole joten kävin tänään ostamassa pari Maukas pötköä joita ei ollakkaan vielä testattu, toivottavasti maha ei mene sekaisin. Samalla ostin Emmille myös kanatikkuja niin pääse vähän herkuttelemaan.
   

Kuka tarvitsee sanoja, kun silmät ja häntä puhuvat

40 lukijan raja napsahti rikki! Tervetuloa kaikille uusille lukijoille :)

           
Meillä on ollut varsin rento viikonloppu. Ollaan nautittu siitä kun kerrankaan ei ole ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa. Pitkiä lenkkejä on tehty, valvottu myöhään ja nukuttu pitkään, luettu kokeisiin ja käyty eino-myrskyssä vähän treenaamassa vetoa, tosin sää ei ollut mielestäni mitenkään erityisen myrskyinen, mutta en välttämättä kuitenkaan olisi halunnut silloin istua niiden matalalla lentävien lentokoneiden kyydissä (lentokonebongari Emmi oli taas vauhdissa).
Kännykkä laatua.. olisin laittanut kuvan pienemmäksi jos bloggeri ei olisi temppuilut, hmph.
 

          
           
Ihan käskyn alla on, pakko oli sanoa ettei joku luule sen oikeasti käyvän nukkumaan kesken lenkin..:D
           
           
                  
Joskus on vain ihanaa irtautua arjesta ja viettää viikonloppu rumissa, mutta samalla maailman mukavimmissa vaatteissa, olla eläinten kanssa ja vältellä tapaamasta ketään ihmistä, siten jaksaa taas pari päivään eteenpäin.:)