Touhuilua

Viime yönä Emmi oli oksennellut ja eikä aamulla meinannut maistua ruoka, toivottavasti ei johtunut tikuista mitä ei ole vielä näkynyt :(.

Päivällä Emmi oli ihan normi, joten lähdettiin käymään Hertsikan isossa koirapuistossa. Mimi tuli meitä vastaan ja siitä suunnattiin metroon, metrosta käveltiin puistolle jossa oli sen näköisiä koiria, että musta tuntui ettei Emmi tulisi juttuun kaikkien kanssa. Turhat oli luulot koska tytöt käyttäytyivät aika kiltisti.

 Ensin meidän luokse tuli jätti kokoinen irlanninsusikoira uros jotta Emmi katsoi järkyttyneenä olihan se lähes kaksi kertaa Emmin kokoinen. Emmi ei oikein osannut suhtautua isoon kaveriin joten turvautui hampaiden esittelyyn, mutta irlistä ei pahemmin Emmi kiinnostanut vaan päätti jatkaa matkaa. 

Muitakin kävi vähän haistelemassa ja kiltisti meidän tytöt otti muut koirat vastaan eli turhia oli mun ennakkoluulot (viime kerta kun oli puistossa Emmi oli niin ärtyisä että pelkäsin mitä tästä tällä kertaa tulee). 

Yksi nuori seropi uros lyöttäyti meidän seuraan ja kiusasi meidän tyttöjä onneksi uros ei ollut yhtään riidan haluinen eikä välittänyt mitään Emmin komennoista eli ei siis alkanut tappelua. Yksi koira oli kyllä joka tuli koirapuistoon minkä kanssa Emmi meinasi alkaa riitelemään koska molemmat alkoivat rähjäämään toisilleen, mutta jostain syystä ne kuulivat meidän kutsuhuudot ja pysähtyivät ja hetken tuijottivat toisiaan samassa asennossa ja Emmi sitten luovutti ja lönkytteli kiltisti mun luo :) 

Oli puistossa myös yksi pikku poika (ihminen ettei kukaan nyt käsitä väärin, haha) joka teki koko ajan äkkiliikkeitä, yritti silittää Emmiä ja juoksenteli joka paikkaan mikä mua pelotti koska Emmillä on sen verran voimakas paimennusvietti että musta tuntui että näykkäisisi kohta poikaa kun se noin juoksenteli kun ei ole tottunut pieniin lapsiin jotka tekevät sellaista. Otin varmuuden vuoksi Emmin pannasta kiinni, mutta se taisi olla turhaa koska eipä Emmi edes vilkaissut poikaa eikä ollut muutenkaan kiinnostunut. 

Joo, pakko myöntää monet varmaan siellä ruudun takana miettivät että miksi me käydään puistoissa kun kuullostaa noin vaikeelta, mutta joo ei se nyt niin vaikeeta ole. Emmille on sosiaalistuminen tosi tärkeetä enkä halua että siitä tulee sellainen ettei siedä ketään muita koiria ;). 

 Puistosta poistuttua päätettiin sitten kävellä Herttoniemestä Itikseen josta sitten metrolla kotiin.