Olipa se hieno koira

Lauantaina oli kaamea sää, joten lähdettiin käymään Lahdessa ja samalla käytiin Kärkkäiseltä hakemassa koirille luut. Kun tultiin takaisin lähdin viemään Emmiä lenkille metsään. Aina sanotaan sitä, että koiranomistajien pitää lähteä lenkille säässä kuin säässä koiran kanssa,  mutta entäs sitten jos koira ei suostu lähtemään? Metsässä nimittäin kun päästiin Emmin irti se jäi seisomaan ja vinkumaan siihen paikkaan, vasta kun olin kaukana kävelemässä otti minut kiinni ja pysähtyi taas vinkumaan. Näin tehtiin pari kertaa kunnes annoin Emmille luvan kääntyä takaisin kotiin ja sehän kääntyikin ja juoksi täysiä metsästä autotien yli rappusille odottamaan, että joku avaisi oven. No, onneksi on aina toinen varmasti innokas kaveri lähtemään lenkille jos minun pikku fifiä ei lenkkeily huonossa säässä innosta, nimittäin Ella. Sehän vasta lenkistä innostui, kävi uimassa ja sai varmaan miljoona hepulia lenkin aikana.

Sunnuntaina lähdin Emmin kanssa bussilla takaisin Helsinkiin. Bussissa parin penkin päässä meidän edessä istui sellainen vanha nainen joka katsoi minua kauhuissaan kuin olisin jokin rikollinen. Yhtäkkiä se kaivoi puhelimensa esiin ja rupesi ottamaan mun naamasta kuvaa! Siis mitä ihmettä! Ehdin onneksi kääntää pääni pois ja hänellä oli niin vanha puhelin, että tuskin kuvasta mitään selvää saa. 

Ei hirveesti huvittanut olla tuollaisen hullun naisen kuvattavana joten vaihdoin nopeasti istuin paikkaa bussin toiselle puolelle. Hän käveli vielä bussin edes takaisin ja puhui puhelimeen vihaisesti niin, että kaikki kääntyivät häntä katsomaan (en saanut selvää mitä sanoi, paitsi sanan "kiire"). 

Oli kyllä ahdistavaa, mutta onneksi hän jäi aikaisemmin kun minä pois niin ei tarvinnut hänen ohi enään kulkea. Kenties oli joku koiravihaaja (vaikka en kyllä silloinkaan keksi minkä vuoksi rupeaisi kuvaamaan mua) tai sitten vain sekaisin päästään.

Iltapäivällä meinasin mennä treenaamaan meidän "omalle" kentälle, mutta se olikin täynnä muita koira joten ei sinne viitsitty mennä. Lähellä ei ollut mitään toista hyvää kenttää joten lähdin aika kauas toiselle kentälle. No kappas sekin oli varattu ja niin oli myös seuraava jossa kävin. Lähdin sitten kaikkein kauimmaisille kentille joista toinen oli varattu, mutta toinen onneksi ei niin päästiin lopultakin treenaamaan. Pelkäsin, että Emmi olisi väsynyt kun oltiin kävelty niin paljon, mutta ei onneksi ollut, janoinen vain, joten jaksoi treenata.

Trenattiin siis seuraavia kylttejä:

-koira eteen oikelta/vasemmalta sivulle, istu

-istu 1 askel, 2 askel ja 3 askelta

-koira eteen 1 askel peruuttaen, 2 askelta peruuttaen ja 3 askelta peruuttaen

-istu

Koska sää oli etenkin loppua kohden sen verran huono eikä kamerassa riittänyt tila, kuvasin teille vain todella lyhyen videon josta näette pienen palan siitä miten treenaataan. 

Otsikon lainasin yhdeltä tytöltä, sanoi noin kun käveltiin treenien jälkeen hänen ja äitinsä ohi :)

Muokkasin muuten yhtä noista sivuista (mitkä näkyy bannerin alla) niin että siellä näkyy myös osa meidän  videoista.

Jauhelihanami-ohje

Olen usein maininnut siitä, että olen tehnyt näitä jauhelihanameja, kunnon ohjetta en ole kuitenkaan koskaan tehnyt joten ajattelin nyt tehdä sellaisen. Kuvat ovat gifeinä joten pahoitteluni jos silmissänne pomppii vielä pari tuntia tämän postauksen lukemisen jälkeen :-D.

Tarvitset:
400g jauhelihaa
kananmunan
Itse olen tehnyt taikinan kaksinkertaisena jotta namit riittäisi pidemmäksi aikaan.

Sekoita ainekset keskenään ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Kaada taikina uunipellille ja painele kostein sormin tasaiseksi levyksi.
Laita taikina 175 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi tai siihen asti kunnes liha ei ole sisältäkään punainen. Kun otat lihan pois uunista anna sen jäähtyä ja laske uunin lämpötila n. 60 asteeseen.

 Pilko lihalevy haluamasi kokoisiksi palasiksi ja levitä ne takaisin uunipellille.

Seuraavaksi namit kuivatetaan, eli laita namit esim. kahdeksi tunniksi (ei ole niin tarkkaa, itse voi päättää millaisia nameja haluaa) uuniin.

Uunin luukku täytyy jättää raolleen jotta namit voivat kuivua, se onnistuu esimerkiksi pahvirullan avulla.

Kun namit ovat mielestäsi valmiita ota ne pois uunista. Todennäköisesti ne ovat vielä rasvaisia joten kannattaa painella niitä talouspaperilla.
Yleensä itse otan osan nameista heti käyttöön (säilyvät jääkaapissa pari päivää) ja loput laitan pakkaseen.

Syysloma meni

..liian nopeasti. Ehdittiin me kuitenkin aika paljon puuhastella kaikenlaista.
Keskiiviikkona käytiin tosiaan se pyörälenkki. Torstaina Emmin karvat lähti, tai no ainakin pöksy-, häntä-, korva-, maha- ja tassukarvat muuttuivat siistimmiksi.
Perjantaina mentiin lenkille kera Ruusan ja Emmin.
Lauantaina taas metsästin rallytokoa varten kartioita tuloksetta, joten jouduin tyytymään mustiin pieniin ämpäreihin. Sen jälkeen mentiin treenaamaan sitä (jos joku muuten haluaa viedota meidän treeneistä joskus niin saa sanoa). Pujottelut meni tosi hyvin, mutta sivulle tuloa treenatessa Emmi vain haahuili eikä ollut oikein oma itsensä, syynä varmaan samana päivänä alkaneet juoksut.
Tänään eli sunnuntaina mentiin ihanalle retkelle Suomenlinnaan pari sukulaiseni kanssa. Voi vitsit sain olla ylpeä pikku aussiestani, niin hienosti se käyttäytyi heidän ja kaikkien muiden ihmisten seurassa.
Loppu illan ajattelinkin sitten ihanasti viettää koekirjojen parissa, ei näytä tulevan koskaan kokeille loppua.

Ohennussaksilla leikkelin noita sen pääkarvoja toivoeissa se, että lähtisi noi kamalat auringon haalistamat karvat pois ja tummaa tulisi tilalle. Se oli turha toivo se.

               Trimmipöytäni on hieno, tiedän. :D

Ai, miten niin on käsien tärinää havaittavissa? Meidän nelisilmäiset koirat, haha:D

Emmi on nyt ihan järkyttävässä karvassa, niin kuin joka syksy. Se pudottaa karvat talveksi ja kesäksi kasvattaa sitten uuden paksun turkin..

Ihana sää tänään:)

Täällä "etelässä" on vielä ihan vihreää :D