Kyltit ovat nyt kasassa

Matti myöhäinen tässä hei! Mun oli tarkoitus ilmoittaa Emmi Veikkolan kisoihin, mutta kun päätin jättää ilmoittautumisen viime tinkaan oli se jo ehtinyt täyttyä. No onneksi ärsytystä helpottaa se, että Lohjalla on samana päivänä mölli rally-toko kisa johon mennään jos vaan saadaan kyyti aikaiseksi. Yksi ärsyttävimmistä asioista joka koiraihmisellä voi olla on se, että on autoton.
Ollaan nyt treenattu kaikki kyltit läpi. Vaikeimpia kylttejä meille ovät nämä:

Eteen Emmi osaa tulla jos ohjaan kädellä, mutta ongelma on se, että kun pyydän Emmin eteen se samalla helposti astuu jalkojeni päälle. Osaako joku viisas sanoa tuleeko rally-tokossa virhe jos koira astuu jalkojen päälle?

Tässä kyltissä on se ongelma, että kun pyydän Emmin istumaan se rupeaa ennakoimaan ja menemään maahan vaikka ei pitäisi. Muutenkin kaikissa maahan menoissa Emmi helposti ennakoi ja liikkeestä maahan menossa saattaa mennä istumisen kautta.

Vauhdinmuutos kyltit ovat meille ongelma. Juoksemisessa Emmi helposti innostuu liikaa ja lähtee menemään väärään asentoon. Hidastamisessa Emmi rupeaa taas menemään nopeammin kuin minä ja myöskin muuttaa asentoaan esim. menemällä poikittain eteeni.

Muut kyltit ovat aikalailla hallussa ja tänään siirryttiin tekemään pidempiä ratoja, eli treenataan palkkaamattomuutta.

.Suunnittelin meille kaksi rataa joista toisessa oli 20 kylttiä ja toisessa 10. Ensin tein pidemmän radan. 

Kun aloitettiin rata Emmi vain sääti kaikkea mahdollista eikä malttanut kuunnella ollenkaan. Komensin sitten Emmiä, koska olen huomannut, että silloin rahoittuu vähäsen. Aloitettiin sitten rata alusta ja kuunteli jo paremmin, mutta se vinkui. 

Vinkuminen on yksi ärsyttävä asia minkä Emmi on kehittänyt itselleen, se siis vinkuu ihan koko ajan innosta kun me treenataan ja joskus saattaa haukahtaakkin. Varsinkin aina alussa Emmi vinkuu koko ajan vaikka käyttäytyisin mahdollisimman rauhallisesti, ehkä en onnistu siinä sitten, koska kun olimme kurssilla kouluttaja huomautteli usein siitä, että minun pitäisi olla itse rauhallisempi vaikka mielestäni olisinkin. 

Ainakaan Emmillä ei ollut ongelmaa siinä, että se ei jaksaisi ilman palkkausta rataa läpi. Kun rata loppuu heitän Emmille aina sen suosikki treenilelun eli punaisen vinkupallon niin pitkälle kuin saan ja sen jälkeen taistelen sen kanssa vetolelusta ja sitten saa vasta namipalkan. Hyvin on siten pysynyt innokkaana. 

.      Tein radan vielä toisen kerran jolloin meni jo paremmin (Emmi aina katselee kaikkia taivaalla lentäviä lentokoneita niin olihan se pakko pysähtyä katsomaan kun meidän yläpuolella lensi helikopteri joten radan loppu puolella silloin hetkeksi kiinnostus katosi), koska toimi paljon rauhallisemmin. 

Tehtiin vielä kaksi kertaa lyhyempi rata. Rata sujui oikein hyvin, jokseenkin aloin huomata kyllästymisen merkkejä etenkin kun tehtiin toisen kerran, mutta yleensä kun rupee kehumaan intoa taas löytyy.

Treenamassa mukana oli Mimi ja Kity, Emmi ei ottanut niistä häiriötä ollenkaan, muutenkaan meillä ei ole koskaan ollut sellaista ongelmaa, että Emmiä häiritsisi vieressä olevat muut koirat tai ihmiset. Se varmaan johtuu siitä kun Emmi on asunut aina kaupungissa ja se on raahattu jo heti kolmekuisena ensimmäiseen mätsäriinsä joten on kyllä tottunut kaikenlaiseen hälinään ympärillään. Toivon, että seuraaviin kisoihin mihin ikinä mennäänkään ei ole erityisen mielenkiintoisen hajuinen maa tai keneltäkään ei ole tippunut maahan namia, koska Emmi ei kovin helposti jätä mitään maassa olevaa namia rauhaan, jos sellasen huomaa se on pakko saada. 

Emmi muuten lopetti juoksunsa joten nyt voidaan taas rauhassa treenailla. Vuokrasinkin meille kaverivuoron koirakoulu kompassin tiloihin ensi viikolle joten päästään vähän treenaamaan sisälläkin. 

Siellä ei todennäköisesti mahdu mitään hirmu pitkiä ratoja tekemään, mutta välillä on syytäkin tehdä mielummin tehokkaasti

 lyhyitä radan pätkiä. 

Jos me niihin Lohjan möllikisoihin mennään käyn varmaan sitä ennen treenaamassa vielä ainakin kaksi tai kolme kertaa. Huijui, saa nähdä mitä siitäkin tulee jos mennään, onneksi ne on vain möllit niin ehkä siellä on muitakin samantasoisia :-D.

Mikä on sen ihanempaa kuin se kun näkee kuinka koira nauttii?

Lauantaina mätsärin jälkeen Mico jäi meille iltaan asti hoitoon.
Kotiin päästyämme Mico lataili itseään pari tuntia jonka jälkeen alkoi riehuminen Emmin kanssa.
Ne painivat pitkään, ainakin pari tuntia. Olin niin iloinen niitä katselessani, koska huomasin, että Emmi tosiaan nautti siitä. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt Emmin painivan sillä lailla. Kyllähän Emmi painii ja leikkii useinkin muiden koirien kanssa, ja on silloin myös iloinen, mutta en sanoisi, että se nauttii siitä ainakaan niin paljon mitä nautti Micon kanssa painiessa.
Emmillähän ei ole hirveästi sellaisia kavereita jotka ymmärtäisivät sen leikkimisen päälle. Kun Emmi leikkii sen pitää haukkua ja murista koko ajan, komentaa muita, mutta Micon kanssa se ei sitä ainakaan sisällä tehnyt. Luulenkin, että siinä on suurin syy siihen miksi Emmi leikki niin onnellisesti, sen ei tarvinnut hoitaa komentajan virkaa vaan se pystyi vain heittäytyä leikkiin ajattelematta muuta. Pentuna osasi tuon jalon taidon, mutta nyt se on ollut vähän hukassa, joten oli ihanaa nähdä, että Emmi vielä osaa leikkiä niin.
Olen tehnyt sellaisen havainnon, että Emmi tulee paremmin urosten kuin narttujen kanssa toimeen. Ei se vihaa narttuja, onhan suurinosa sen kavereista narttuja, mutta narttujen kanssa se on tappelut, mutta urosten kanssa ei koskaan. Luulen, että johtuu myös siitä miksi Emmi tulee niin hurjan hyvin Micon kanssa juttuun, se on uros.
Olen aina jankuttanut sitä, että Emmi ei tule isojen koirien kanssa juttuun, mutta entä jos ne ovatkin olleet narttuja? Jos tulisinkin ison uroksen kanssa toimeen? Tuleehan Emmi kuitenkin Jehun (suomenajokoira uros) kanssa juttuun ja se on kuitenkin keskikokoinen, mutta en tiedä johtuisiko siitä.
      Ellan kanssa Emmi leikkii aika usein, mutta mielestäni puolet siitä leikkimisestä on sellaista, että yritetään näyttää vähän samalla pomon paikkaa, suht saman ikäisiä narttuja kun ovat. Aina jos Ella tulee meille hoitoon Emmin  pitää hirveästi murista aluksi, mutta kun murinat on saatu muristua voivat olla normaalisti, joskus kuitenkin Emmi vielä senkin jälkeen kyräilee Ellaa.
Tekee Emmi sitä myös jonkin verran muille koirille, myöskin jos lenkillä joku tuttu koira tulee vastaan Emmi ei voi mennä iloisesti häntää heiluttaen moikkamaan vaan rupee murisemaan, en sanoisi että on silloin vihainen, mutta voisikohan sekin olla jonkinlaista pomottamista vai onko siitä vain tullut jokin tapa? Micolle se ei sitä tee tai jos tekee se on hyvin vähäistä, mutta ainakaan ikinä Emmi ei kyräile Micoa mitenkään vaan antaa sen liikkua meidän kodissa ihan miten haluaa.
Olen niin onnellinen, että ollaan saatu Mico meidän elämään, se piristää mua ja Emmiä niin hurjasti! Onhan se aivan mahtava poika muutenkin (sen voi jo päätellä siitä kun äitikin kehui sitä kivaksi koiraksi, hän kun ei pahemmin pienistä koirista välitä :D) se ei  yhdy ikinä Emmin kanssa mihinkään Emmin typeriin haukkumisiin, kuten rapun äänille tai vaikka jollekin huisin pelottavalle ihmiselle, ja sillä on mahtavat sosiaaliset taidot. Mikä parasta se on nuori uros, mutta ei mennyt yhtään sekaisin vaikka Emmillä oli juoksut menossa puolivälissä, oli ihan normaalisti. Täydentää meitä juuri sopivasti ♥ Jos Mico olisi myynnissä ei tarvitsisi kovin montaa kertaa miettiä ottaisinko vai enkö, harmi vaan ettei ole, mutta seuraava koira joka meille tulee saa sitten olla just saman luonteinen kuin Mico!

Emmi&Mico: ♥

Micon mätsäri päivä videolla

Päätin tehdä mätsäristämme videon, koska kuvia tuskin olisin ottanut kun sää on ollut jo muutaman päivän niin surkea..

Lyhyesti voin kertoa myös tekstillä meidän päivästä jos videosta ei saa selvää.

Hain ensin Micon meille jonka jälkeen lähdettiin mätsäriin. 

Halli oli todella täynnä, mutta kyllä me johonkin väliin ahtauduimme. Mimin kehä oli aika nopeasti, mutta Kityn ja Micon tuomari tuomaroi ensin pienet pennut (joihin meidän oli tarkoitus mennä, mutta vahingossa ilmoitin sen aikuisiin, hyvä minä) ja vasta sitten pienet aikuiset joten siinä kesti. 

Lopulta kun oli meidän vuoro Mico oli jo todella väsynyt, jonka huomaa videollakin. Se ei jaksanut seistä ja namit ei kiinnostanut (Kity olikin Micon kiinnostuksen kohteena), pöydälle pääsi ekaa kertaa joten siinä jännitti. Meidän parina oli niin hienosti esiintyvä Kity, että ei meillä mitään mahdollisuuksia punaista ollut saada, sininen siis tuli. Sinisten kehässä ei sijoituttu josta en yllättynyt, sen verran rankka päivä pikku pojalla oli takana. Kotona uni maistui (ainakin pari tuntia.. nyt se painii Emmin kanssa :D). 

Videolla tarkennus ei ole aina ihan kohdallaan, mutta ei anneta sen häiritä