Mikä on sen ihanempaa kuin se kun näkee kuinka koira nauttii?

Lauantaina mätsärin jälkeen Mico jäi meille iltaan asti hoitoon.
Kotiin päästyämme Mico lataili itseään pari tuntia jonka jälkeen alkoi riehuminen Emmin kanssa.
Ne painivat pitkään, ainakin pari tuntia. Olin niin iloinen niitä katselessani, koska huomasin, että Emmi tosiaan nautti siitä. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt Emmin painivan sillä lailla. Kyllähän Emmi painii ja leikkii useinkin muiden koirien kanssa, ja on silloin myös iloinen, mutta en sanoisi, että se nauttii siitä ainakaan niin paljon mitä nautti Micon kanssa painiessa.
Emmillähän ei ole hirveästi sellaisia kavereita jotka ymmärtäisivät sen leikkimisen päälle. Kun Emmi leikkii sen pitää haukkua ja murista koko ajan, komentaa muita, mutta Micon kanssa se ei sitä ainakaan sisällä tehnyt. Luulenkin, että siinä on suurin syy siihen miksi Emmi leikki niin onnellisesti, sen ei tarvinnut hoitaa komentajan virkaa vaan se pystyi vain heittäytyä leikkiin ajattelematta muuta. Pentuna osasi tuon jalon taidon, mutta nyt se on ollut vähän hukassa, joten oli ihanaa nähdä, että Emmi vielä osaa leikkiä niin.
Olen tehnyt sellaisen havainnon, että Emmi tulee paremmin urosten kuin narttujen kanssa toimeen. Ei se vihaa narttuja, onhan suurinosa sen kavereista narttuja, mutta narttujen kanssa se on tappelut, mutta urosten kanssa ei koskaan. Luulen, että johtuu myös siitä miksi Emmi tulee niin hurjan hyvin Micon kanssa juttuun, se on uros.
Olen aina jankuttanut sitä, että Emmi ei tule isojen koirien kanssa juttuun, mutta entä jos ne ovatkin olleet narttuja? Jos tulisinkin ison uroksen kanssa toimeen? Tuleehan Emmi kuitenkin Jehun (suomenajokoira uros) kanssa juttuun ja se on kuitenkin keskikokoinen, mutta en tiedä johtuisiko siitä.
      Ellan kanssa Emmi leikkii aika usein, mutta mielestäni puolet siitä leikkimisestä on sellaista, että yritetään näyttää vähän samalla pomon paikkaa, suht saman ikäisiä narttuja kun ovat. Aina jos Ella tulee meille hoitoon Emmin  pitää hirveästi murista aluksi, mutta kun murinat on saatu muristua voivat olla normaalisti, joskus kuitenkin Emmi vielä senkin jälkeen kyräilee Ellaa.
Tekee Emmi sitä myös jonkin verran muille koirille, myöskin jos lenkillä joku tuttu koira tulee vastaan Emmi ei voi mennä iloisesti häntää heiluttaen moikkamaan vaan rupee murisemaan, en sanoisi että on silloin vihainen, mutta voisikohan sekin olla jonkinlaista pomottamista vai onko siitä vain tullut jokin tapa? Micolle se ei sitä tee tai jos tekee se on hyvin vähäistä, mutta ainakaan ikinä Emmi ei kyräile Micoa mitenkään vaan antaa sen liikkua meidän kodissa ihan miten haluaa.
Olen niin onnellinen, että ollaan saatu Mico meidän elämään, se piristää mua ja Emmiä niin hurjasti! Onhan se aivan mahtava poika muutenkin (sen voi jo päätellä siitä kun äitikin kehui sitä kivaksi koiraksi, hän kun ei pahemmin pienistä koirista välitä :D) se ei  yhdy ikinä Emmin kanssa mihinkään Emmin typeriin haukkumisiin, kuten rapun äänille tai vaikka jollekin huisin pelottavalle ihmiselle, ja sillä on mahtavat sosiaaliset taidot. Mikä parasta se on nuori uros, mutta ei mennyt yhtään sekaisin vaikka Emmillä oli juoksut menossa puolivälissä, oli ihan normaalisti. Täydentää meitä juuri sopivasti ♥ Jos Mico olisi myynnissä ei tarvitsisi kovin montaa kertaa miettiä ottaisinko vai enkö, harmi vaan ettei ole, mutta seuraava koira joka meille tulee saa sitten olla just saman luonteinen kuin Mico!

Emmi&Mico: ♥