kuulumiset

Kauhia kuinka pitkä aika siitä taas on kun viimeksi postasin! Nyt vasta istahdin tällä viikolla ekaa kertaa koneelle joten siitä voi päätellä, että aikaa ei vain ole ollut. Kameraakaan ei ole tullut kanneltua mukana, mutta tarkoitus olisi ottaa sitten vähän enempi kuvia nyt viikonloppuna. Tässä postauksessa joudutte tyytymään kännykän kuviin.
         Viikko sitten perjantaina käytiin treenaamassa rallytokoa. Treenit meni paremmin kuin edellisellä kerralla. Tämän hetkinen treenaaminen kohdistuu niin yksinkertaiseen asiaan kuin istumiseen sillä Emmi on nyt päättänyt, että kaikki muu on paljon mukavempaa kuin se.
Me muuten päästiin sinne mölleihin ja kieltämättä jännittää.
Sunnuntain iltalenkin alussa huomasin kuinka Emmi rupesi katsomaan yhtä mäyräkoiraa sen näköisesti, että rupeaa räyhäämään sille (Emmi ei ole remmirähjä, mutta joskus on poikkeuksia). Yhtäkkiä Emmi stoppasi  ja sai vedettyä pään pois pannasta. Ihan heti ei itsekkään tajunnut olevansa vapaana, mutta ehti jo lähteä juoksemaan vierasta koiraa kohti ennen kuin ehdin reagoida. Karjaisin Emmille ja se pysähtyikin hetkeksi miettien totellakko vaiko ei, valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Kuulin kuinka toinen koira rupesi vinkumaan ja Emmi murisi, silloin säikähdin totaalisesti ja huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti. Lopetti onneksi samantien ja siirtyi alistuneesti sivummalle ja antoi ottaa kiinni. Annoin yhteystietoni tietenkin koiran omistajalle ja samalla kun keskusteltiin Emmi vain seisoi kiltisti vierelläni eikä välittänyt toisesta koirasta enään mitään.
Jälkeenpäin tuota tapahtumaa ajateltuna olen tullut siihen tulokseen, että todennäköisesti Emmillä oli liikaa energiaa ja vieras koira tuli "sen" reviirille jonka seurauksena Emmi pimahti. Luulen, että kun kävi toisen koiran "kimppuun" se meni niin, että ensin murisi koiran ympärillä ja sitten rähähti toiseen selkään näyttäen siltä, että olisi purrut ja toinen koira rupesi vinkumaan varmaan vain säikähdyksestä.
        Emmi ja Ella on joskus olleet todellisia riitapukareita ja olen saanut erottaa niitä tappeluista monet kerrat ja niiden perusteella voin sanoa, että Emmi ei pure vaikka näyttääkin hurjalta.

Vähän jotain positiivista tuossa tapahtumassa oli nimittäin huomasin, että Emmi epäröi ihan selvästi sitä mitä sille mäyräkoiralle pitäisi tehdä, koskaa muuten olisi juossut suoraan päälle ja sentään lopetti yhtä nopeasti kuin aloittikin. Vielä tähän mennessä en ole saanut soittoa siitä, että eläinlääkärille olisi jouduttu lähtemään joten mitään ei luojan kiitos käynyt. Emmi ei ole mitenkään erityisen sosiaalinen koira, mutta tuota en siitä olisi uskonut vaikka mitään kummempaa ei loppujen lopuksi onneksi tapahtunut. Tuollaisessa tilanteessa olisi voinut sattua tosi pahastikkin. Emmi ei ole enään sen jälkeen välittänyt mitään ohikulkevista koirista, joten se taisi olla vain jokin ihmeellinen hetken mielijohde.
Keskiviikkona Ella tuli meille hoitoon sunnuntaihin asti. Olen ulkoillut tyttöjen kanssa siten, että Ellalla on ollut kuonopanta ja Emmillä vedonestovaljaat. Emmi ei niitä oikeastaan tarvitsisi kun ei vedä, mutta ei niistä nyt haittaakaan ole. Ellalle sen sijaan kuonopannasta on ollut niin paljon apua, että todella ihmettelen miksi en ole ottanut sitä aiemmin käyttöön. Se ei vedä sen kanssa yhtään ja meidän lenkeistä onkin tullut sen seurauksena paljon mukavempia.
Emmille oli muuten tullut viime viikonloppuna tassuun pieni haava josta oli tullut verta. Viikon aikana se on nilkkuttanut tassuaan ja olen käyttänyt sillä tossuja, mutta siltikin toisinaan nilkuttaa. En kuitenkaan usko tassun olevan kovin kipeä, koska torstaina oltiin pelloilla ja siellä kummasti tassu ei hepuloimista haitannut. Jos vielä ensi viikolla jatkaa nilkuttamista täytyy tutkia jos syy olisikin jossain muussa.
Samalla lenkillä kun oltiin pelloilla todistettiin kolaria, tai no ihan sitä kolaria ei nähty, mutta se kylläkin kun kaikki poliisit, ambulanssit ja paloautot saapuivat paikalle. Vielä en ainakaan ole saanut tietää sattuikko jollekin jotain vai menikö toivon mukaan vain autot rikki. Jatkettiin joka tapauksessa lenkkiä metsään.
         Täällä on täysi kevät päällä. Talvi meni ja talvi tuli. Vai oliko sitä loppujen lopuksi koskaan siitä en ole varma. Kunnon lumihanget ovat jääneet ainakin hyvin vähäisiksi. Harmittaa, koska ei ehditty tehdä mitään talvisia puuhia kuten hiihtää, mutta toisaalta ollaan pystytty kulkea koko talvi pelloilla ja metsässä ilman, että tarvitsisi kahlata metrin lumihangessa. Nyt sitten odotellaan, että alkaisi vihertämään ja saisi uutta intoa kuvaamiseen. On tässä myös se hyvä puoli, että kaikki kentät on sulaneet lumesta ja on taas tilaa treenata. Kun ei ole lunta ei ole enään hyvää syytä olla juoksematta. Kun ei ole lunta pystyy taas hyvin alkamaan myös juosta. ;)