Virossa, päivä 1 ja 2: Uutta maisemaa

Kymmenen aikaan lähdettiin autolla kohti keskustaa. Edellisenä iltana oltiin pakattu suurin osa tavaroista, mutta viimeiset kimpsut ja kampsut laitettiin kasaan vasta aamulla. Auto oli ahdattu täyteen tavaraa joten tiiviistä tunnelmasta ei ollut ainakaan puutetta. 11:30 laiva lähti Helsingistä Tallinnaan. Koirat odotti laivan kannella Jekun omistajan äidin kanssa meidän syödessä laivan herkullisessa ravintolassa. Emmillä tai Jekulla ei ollut kummallakaan mitään ongelmaa olla laivassa, tuskin edes tajusivat kulkevansa veden päällä.


         Pääsin käyttämään kartan lukutaitojani (joita ei ole) saavuttuamme Tallinnaan sillä tie Pärnuun piti löytää. Pysähdyimme matkalla kahdesti jaloittelemaan. Kahvilan ulkopuolella temppuiltiin koirien kanssa jolloin saatiin joukko virolaisia katsomoksi. Pitkältä tuntuneen matkan jälkeen löydettiin onneksi nopeasti asunnollemme.

 
Purkasimme tavarat ja koirat pääsivät tutustumaan asuntoon jossa seuraavan viikon viettäisivät. Lähdettiin koirien kanssa rantaan sillä välin kun äidit meni ostoksille. Meiltä rantaan käveli n. puoli tuntia. Koirilla oli kertynyt kiitettävästi energiaa matkustaessa joten voi sitä onnen määrää, kun pääsivät kirmailemaan pitkälle hiekkarannalle.

 

Palattiin asunnolle syömään ja myöhään illalla käytiin vielä lenkillä viereisessä puistossa. Yö meni paremmin kuin hyvin, koirat sopeutuivat täydellisesti uuteen paikkaan. Molemmat tietysti nukkuivat omistajiensa vieressä sängyssä, mitenkäs muuten.


Herättiin auringon valoon, kun verhoa ei oltu saatu illalla vedettyä alas. Vietiin koirat lenkille kunnes puolet porukasta lähti kaupungille törsäilemään. Koirat nukkuivat sillä välin kotona. Menimme vielä syömään jolloin koirat joutuivat jäädä kahdestaan kotiin jossa ei ollut mitään ongelmaa. Käytiin vielä vähän kaupoilla ja kahvilassa kunnes palattiin takaisin asunnolle hakeaksemme koirat lenkille rantaan.

 

Tultiin takaisin ja syötiin kunnes palattiin vielä Jekun omistajan kanssa rannalle. Nyt kun ei ole vielä mikään turistiaika rannalla oli hyvin tilaa olla koirien kanssa, monet muutkin koirakot oli tullut uittamaan koiriaan.                           

Palattuamme kotiin kello oli jo sen verran paljon, että täytyi mennä nukkumaan jaksaaksemme seuraavan toiminnallisen päivän.