Näyttelyviikonloppu 23.-24.5.2015

Jo siitä lähtien, kun pistin näyttelyyn ilmottaumislomakkeen menemään jännitin ihan kamalasti. Ilmoitin siis Emmin toukokuun Royal Canin show'un. Sen kummempaa menestystä ei lähdetty hakemaan, tarkoitus oli mennä vaan testaamaan mitä Emmistä sanotaan nyt, kun ikää on tullut lisää ja olihan se oikeastaan meidän oman elämän tavoite, sillä olen tehokkaasti vältellyt Emmin kanssa näyttelyitä parin vuoden ajan. Ihan vain sen takia, että minua on ihan kamalasti jännittänyt se, miten Emmi käyttäytyy suhteessa tuomariin.
Näyttelyyn valmistautuminen alkoi jo paria viikkoa ennen itse tapahtumaa. Trimmasin ensimmäistä kertaa itse Emmin näyttelyyn ja lopputulokseen olin varsin tyytyväinen. Näyttelyä edeltävänä iltana alkoi pesu ja föönaus urakka. Emmistä tuli hirveän nätti, sen turkki pöyheentyi niin kauniiksi.

Näyttelyaamuna minua ei jostain syystä jännittänyt ollenkaan, kenties puolen vuoden etukäteen stressaamisen ansiosta stressiä ei enää itse näyttelypäivälle riittänyt. Ikkunasta ulos katsoessani koin pienen järkytyksen, vettä satoi ja keli oli hyvin tuulinen. Tuomarinkartanoon paikan päälle päästyämme sade oli lakannut täysin ja oikeastaan päivä muuttui pikkuhiljaa koko ajan vain aurinkoisemmaksi, toisin kuin oli luvattu.
Ensimmäiseksi suuntasimme aussiekehän laidalle, jonne levitimme tavaramme. Kehämme oli jo alkanut, mutta ennen Emmiä oli vielä runsaasti koiria. Oli hyvin aikaa katsella vähän ympärille ja kävimme ständillämme hakemassa ruokaliput ja kysymässä, jos sopisi, että tulemme molemmat (minä ja kaverini) vasta kehän jälkeen töihin. Se kävi vallan mainiosti, josta olin hyvin huojentunut nimittäin todellakin tarvitsin kehän laidalle seurakseni ihmisen joka huolehtii, että mennään oikeaan aikaan kehään.

Siinä vaiheessa, kun avoimen luokan nartut kokoontuvat kehään jännitys alkoi vähän nousta. Ensin tuomari teki yleiskatsauksen ja juoksutti kaikki kehän ympäri. Meitä ennen oli vain yksi koira eli nopeasti päästiin kokoamiskehän jälkeen takaisin. Aseteltuani Emmin seisomaan tuomari tuli luoksemme ja leperteli Emmille "Hello sweetie!", tuomari vaikutti todella ystävälliseltä ja itsekin siinä rentouduin. Todellakin stressasin turhaan Emmin suhtautumista tuomariin, seisoo paikallaan kuin tatti, ei edes antanut tuomarille pahaa silmää, jonka nyt yleensä vähintään tekee. :-D Emmi esiintyi muutenkin ihan täysillä, siitä kyllä näkee kuinka nautti esiintymisestä.
Tuomari kysyi ikää ennen kuin juoksutti meidät edestakaisin ja ympäri. Pian jo kuulin huudon "koira saa erittäin hyvän!", kehä ei siis jäänyt vielä siihen vaan kilpailuluokka kutsui. Emmi sijoittui ansaitusti neljänneksi, tuomari oli nimittäin hyvin tarkka liikkeistä ja koosta. Emmin etuliikkeethän ovat hieman löysät ja onhan se isokokoinen, vaikkakin ihan rotumääritelmän sallimissa mitoissa. Tuomarin arvostelu oli varsin ympäripyöreä, mutta oikeisiin asioihin oli kiinnittänyt huomiota.

 
Olen ihan todella ylpeä Emmistä ja palkinnoksi se pääsi shoppailemaan mukaan ja valitsemaan itselleen luun, haha. Mukaan tarttui myös alelaatikosta viidellä eurolla ihana timanteilla koristeltu nahkapanta. Loppu päivän ajan vietimme aikaa hyvässä seurassa ennen ryhmäkehien alkua, jonne olin jälleen lupautunut töihin palkintojen jakoon. Sen ajaksi Emmi sai jäädä nukkumaan ständille luunsa kanssa.
Illalla kuuden aikaan palasimme kotiin ja Emmi oli kuoleman väsynyt pitkästä päivästä. Nyt sen osalta pidetään näyttelyistä taukoa, ensi vuodelle olisi suunnitelmissa sitten johonkin ilmoittaa.
Yön aikana heräilin jatkuvasti hirveään päänsärkyyn ja kurkkukipuun, tuulinen päivä oli tehnyt tehtävänsä, mutta en antanut sen vaikuttaa sunnuntain uuteen näyttelypäivään, vaan aamulla särky- ja allergialääkkeet naamaan (oli nimittäin kivat siitepölystä aiheutuneet oireet tullut edellisen päivän aikana)  ja ei kuin uudestaan Tuomarinkartanolle.
   
Olin lupautunut töihin koko päiväksi ja edellisenä päivänä mukanani olleelle ihanalle ystävälleni avuksi jolla oli tänään oma koiransa Kity ilmoitettu kehään. Oltiin tehty sopimus, jos ilmoitan Emmin, hän ilmoittaa myös Kityn. Kityn kasvattaja on mikä on ja suku ei todellakaan ole mikään näyttelytaustainen, suuria odotuksia menestymisen suhteen ei siis ollut. Kaveri itse odotti, että H tai T  ohut turkkisemmalle mittelilleen napsahtaa. Ja kuinkas sitten kävikään! Kyllä siinä itsellänikin loksahti suu auki, kun Kity sai erinomaisen ja SA:n vieläpä tuomarilta joka oli todella tiukka. Eikä jäänyt edes siihen vaan Kitystä tuli paras narttu 2 kera sertin ja vara-cacibin! Wow, oltiin molemmat todella yllättyneitä!
Ihan hirveän ylpeä ja iloinen olen tyttöjen puolesta, ihan mahtavaa. Kotiin tulijaisiksi lähti siis kolme ruusuketta ja pokaali + tieto siitä ettei Kity nyt niin epärotumääritelmän mukainen koira olekkaan, hahaa! Myöhemmin ilmeni, että vara-cacibin olisi voinut vielä anoa cacibiksin, mutta koska Kity on rekattu EJ-rekisteriin se oli mahdotonta. Mutta siitä huolimatta aika hurjaa, tästähän se Kityn näyttelyura vasta alkaa vaikka ajattelimme, että jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

Loppu päivän olin taas palkintoja jakamassa. Viikonlopun jälkeen olin hirveän onnellinen ja iloinen. Näyttely onnistui paremmin kuin olisimme uskonut ja sekä koirilla että meillä oli hirmuisen hauskaa. Ensi vuonna uusiksi!


Ja  vielä loppuun tulokset ja arvostelu:

Glenhouse's vincu voncu "Emmi" AVO EH AVK 4

"5 years. Would prefer more feminiini expression. Top size bitch. Upright in shoulderplacement. Adequate hind angulation. Reasonably sound an the move."
Tuomarina Meg Purnell-Carpenter, Iso-Brittania

Dragonhill hello kitty "Kity" AVO ERI1 PN2 SA SERT VARACA