Paimentamassa Hagabergissä

Eilen oli mielenkiintoinen päivä, kun lähdimme kokeilemaan paimennusta Hagabergiin. Tarkoitus oli mennä katsomaan kiinnostuvatko koirat lampaista, ovatko vaistot tallella.

Paikan päällä meitä vastaan tuli paljon erilaisia australialaisia, Emmi oli vähän hämmentynyt ja saikin mennä autoon häkkiin odottelemaan. Aluksi kouluttajamme Jokke selitti mikä on homman nimi, siinä kuunnellessa tuli kieltämättä sellainen fiilis, että tästä ei tule mitään. Vähän jännitti miten Emmi päättää käyttäytyä ja etenkin oma sählääminen.

Ensin, kun astuttiin aitaukseen Emmi ei vielä huomannut lampaita. Taluttelin sitä reunoja myöten ja lampaat rupesivat liikkumaan jolloin Emmin vaistot nousivat pintaan. Päästin Emmin irti jolloin lähti juoksemaan kovaa vauhtia lampaita kohti. Itse olin ihan, että häh, mihin pitää mennä, milloin on hyvä aika pysäyttää koira ja muutenkin vähän pihalla. Jokke onneksi piti huolen siitä, että pysäyttää tarvittaessa. Emmiä saikin vähän kepin avulla hillitä. Olen tosi iloinen siitä, kun Emmi lähti juoksemaan lampaita kohti turhan kovalla vauhdilla se pysähtyi heti, kun käskin.

Alun innostuksen jälkeen Emmi rupesi oikealla vauhdilla juoksemaan ja tarkkaili lampaita nätisti. Vähän oli hämmentynyt mitä pitää tehdä, joten haki minulta paljon tukea. Itse kuljin lampaiden mukana ja Emmin oli tarkoitus kulkea niiden takana ja katsoa, että lauma pysyy koossa, se onnistui yllättävänkin hyvin.

Oli hirmuisen kuuma, jonka takia lampaatkin läähättivät kovasti. Kun kaikki koirat olivat kerran käyneet pidettiin tauko. Syötiin vähän eväitä ja katsottiin mitä seuraavaksi tehdään.
Toisella kierroksella päästin Emmin heti vapaaksi. Emmille tulee todella helposti kuuma ja näinkin heti, että tuskin jaksaa kovasti juosta, kun muutenkin oli väsynyt. Emmi olikin paljon epävarmempi kuin ekalla kerralla. Se otti ihan hirveästi tukea minusta, seurasi koko ajan vierelläni. Intoutui vain kerran syöksähtämään lampaiden perää. Positiivisena asiana se kuitenkin piti laumaa koko ajan silmällä vaikkei varsinaisesti enää paimentanut. Kouluttajakin nauroi, että lampaat lähinnä paimentavat nyt Emmiä. Sain kehuja siitä, että olen hyvä rohkaisemaan Emmiä, joka oli kiva kuulla.

Harjakoirakin pääsi kokeilemaan paimentamista, haha. Ei ehkä vaistoja hommaan löytynyt, mutta ei myöskään pelännyt!

Yritin vielä juoksemalla kokeilla jospa intoutuisi, mutta ei uskaltanut irrota minusta sitten millään. Kokeiltiin vielä lähteekö Emmi vieraan ohjaajan kanssa. Tulos oli kuitenkin sama kuin minun kanssani eli Emmi rupesi ottamaan hänestä tukea kerta ei minusta saanut. Viileämmällä kelillä uskoisin, että Emmi ei olisi ollut noin flegmaattinen.  Olen joka tapauksessa yllättynyt Emmin käytöksestä, olin varma, että pelkäisi lampaita ja vain haukkuisi niille, mutta kumma kyllä suu pysyi kiinni!
Paimennus on kyllä todella kiehtova laji. On ihan uskomatonta miten pieni pentu voi vaan tajuta mitä pitää tehdä! Kouluttaja kertoi, että vanhemmalle koiralle paimennuksen aloittaminen on paljon hankalampaa kuin pennulle, koska vanhempi koira ei osaa iroittaututa samallalailla, koska nimenomaan on koulutettu siihen, että muiden eläinten perään ei saa lähteä ja lenkilläkin on pysyttävä lähellä.
Kukaan koirista ei ollut lampaita kohtaan yhtään aggressiivinen. Osa koirista jännitti hirveästi ja yrittikin paeta aidan alta karkuun, osa oli luonnonlahjakkuuksia ja osa taas jännitti aluksi, mutta kun pääsi toiselle kierrokselle alkoikin rohkaistua ja innostua. Toivottavasti päästäisiin joskus uusiksi!