Eilen oli mielenkiintoinen päivä, kun lähdimme kokeilemaan paimennusta Hagabergiin. Tarkoitus oli mennä katsomaan kiinnostuvatko koirat lampaista, ovatko vaistot tallella.
Paikan päällä meitä vastaan tuli paljon erilaisia australialaisia, Emmi oli vähän hämmentynyt ja saikin mennä autoon häkkiin odottelemaan. Aluksi kouluttajamme Jokke selitti mikä on homman nimi, siinä kuunnellessa tuli kieltämättä sellainen fiilis, että tästä ei tule mitään. Vähän jännitti miten Emmi päättää käyttäytyä ja etenkin oma sählääminen.
Ensin, kun astuttiin aitaukseen Emmi ei vielä huomannut lampaita. Taluttelin sitä reunoja myöten ja lampaat rupesivat liikkumaan jolloin Emmin vaistot nousivat pintaan. Päästin Emmin irti jolloin lähti juoksemaan kovaa vauhtia lampaita kohti. Itse olin ihan, että häh, mihin pitää mennä, milloin on hyvä aika pysäyttää koira ja muutenkin vähän pihalla. Jokke onneksi piti huolen siitä, että pysäyttää tarvittaessa. Emmiä saikin vähän kepin avulla hillitä. Olen tosi iloinen siitä, kun Emmi lähti juoksemaan lampaita kohti turhan kovalla vauhdilla se pysähtyi heti, kun käskin.
Alun innostuksen jälkeen Emmi rupesi oikealla vauhdilla juoksemaan ja tarkkaili lampaita nätisti. Vähän oli hämmentynyt mitä pitää tehdä, joten haki minulta paljon tukea. Itse kuljin lampaiden mukana ja Emmin oli tarkoitus kulkea niiden takana ja katsoa, että lauma pysyy koossa, se onnistui yllättävänkin hyvin.
Oli hirmuisen kuuma, jonka takia lampaatkin läähättivät kovasti. Kun kaikki koirat olivat kerran käyneet pidettiin tauko. Syötiin vähän eväitä ja katsottiin mitä seuraavaksi tehdään.
Toisella kierroksella päästin Emmin heti vapaaksi. Emmille tulee todella helposti kuuma ja näinkin heti, että tuskin jaksaa kovasti juosta, kun muutenkin oli väsynyt. Emmi olikin paljon epävarmempi kuin ekalla kerralla. Se otti ihan hirveästi tukea minusta, seurasi koko ajan vierelläni. Intoutui vain kerran syöksähtämään lampaiden perää. Positiivisena asiana se kuitenkin piti laumaa koko ajan silmällä vaikkei varsinaisesti enää paimentanut. Kouluttajakin nauroi, että lampaat lähinnä paimentavat nyt Emmiä. Sain kehuja siitä, että olen hyvä rohkaisemaan Emmiä, joka oli kiva kuulla.
Harjakoirakin pääsi kokeilemaan paimentamista, haha. Ei ehkä vaistoja hommaan löytynyt, mutta ei myöskään pelännyt!
Yritin vielä juoksemalla kokeilla jospa intoutuisi, mutta ei uskaltanut irrota minusta sitten millään. Kokeiltiin vielä lähteekö Emmi vieraan ohjaajan kanssa. Tulos oli kuitenkin sama kuin minun kanssani eli Emmi rupesi ottamaan hänestä tukea kerta ei minusta saanut. Viileämmällä kelillä uskoisin, että Emmi ei olisi ollut noin flegmaattinen. Olen joka tapauksessa yllättynyt Emmin käytöksestä, olin varma, että pelkäisi lampaita ja vain haukkuisi niille, mutta kumma kyllä suu pysyi kiinni!
Paimennus on kyllä todella kiehtova laji. On ihan uskomatonta miten pieni pentu voi vaan tajuta mitä pitää tehdä! Kouluttaja kertoi, että vanhemmalle koiralle paimennuksen aloittaminen on paljon hankalampaa kuin pennulle, koska vanhempi koira ei osaa iroittaututa samallalailla, koska nimenomaan on koulutettu siihen, että muiden eläinten perään ei saa lähteä ja lenkilläkin on pysyttävä lähellä.
Kukaan koirista ei ollut lampaita kohtaan yhtään aggressiivinen. Osa koirista jännitti hirveästi ja yrittikin paeta aidan alta karkuun, osa oli luonnonlahjakkuuksia ja osa taas jännitti aluksi, mutta kun pääsi toiselle kierrokselle alkoikin rohkaistua ja innostua. Toivottavasti päästäisiin joskus uusiksi!
Pakkohan se on ollut tänään myöntää, että loma on kuin onkin ohi. Ajattelin ryhdistäytyä blogin suhteen heti, kun arki palaa ja täällä sitä ollaan! Palataan siis takaisin siihen 
Lähdettiin päivällä matkaan bussilla, rinkka selässä ja koira hihnan päässä tottakai. Hieman vaivalloista, mutta kunnialla selvittiin. Bussista siirryttiin junaan, jossa Jekku oli omistajineen vastassa. Junasta juostiin toiseen junaan ja sieltä juostiin seuraavaan bussiin ja sieltä vielä yhteen bussiin. Matkaa telttailualueelle oli muutama kilometri, hieman rinkka rupesi puolessa välissä tuntumaan ikävältä selässä, mutta selvittiin perille.
Alue oli oikein miellyttävä; lampia oli lähellä, keittokatos vieressä ja oli tarpeeksi sivussa tiestä, joten yöllä koirat eivät kuuleet outoja ääniä. Unohdimme molemmat taidokkaasti tulitikut kotiin, joten koko retken ajan oli pieni kuumotus saadanko ruokaa ollenkaa. Onneksi saatiin ängettyä paistamaan makkaramme toisten ihmisten seuraan, kun he olivat saaneet tulen syttymään. Seuraavana päivänä taas havaitsin, että jäljellä oli vielä pieni liekki, josta saimme hienoilla tulenteko taidoillamme vielä roihuamaan kunnon tulen. Ei jääty ilman ruokaa ei ja retki oli muutenkin kaikin puolin onnistunut! Tuli lenkkeiltyä paljon ja yö sujui kivasti, mitä nyt itse meinasin kokea jäätymiskuoleman, mutta onneksi oli yksi australialainen lämpöpatteri kyljessä kiinni.
Seuraavana päivänä kastuttiin sateessa kunnolla, mutta onneksi se kesti vain muutaman tunnin ja edellinen päivä oli ollut ihanan kuiva ja lämmin. Märkinä ja väsyneinä palattiin takaisin kotiin, onneksi siihen suuntaan saatiin kyyti!
