Kymmeneltä aamulla lähdettiin Emmin ja Mimin kanssa lenkille vanhankaupunginlahden jään päälle. Mentiin metrolla, sitten hypättiin jokeriin jolla matkustettiin pari pysäkkiä jonka jälkeen vaihdettiin toiseen bussiin, hetkeen päästä oltiinkin jo perillä.
Käveltiin jään päälle ja etsittiin vähän rauhallisempi kohta jossa saatiin laskettua koirat irti. Ei vitsit niillä oli hauskaa :D! Lähtivät heti jahtaamaan toisiaan ja juoksemaan laajaa ympyrää, joka on outoa koska harvemmin Mimi alentuu leikkimään. Varsinkin Emmillä tais olla vähän ylimääräistä energiaa, sillä se alkoi yhtäkkiä pyöriä täysiä ympäri ihan kuin jahtaisi häntäänsä :D. 
Käveltiin vähän pidemmälle jäälle ja yhtäkkiä Emmin bongasi jonkun koiran omistajiensa kanssa ja lähti juoksemaan niitä päin, vaikka olivat kaukana. Tietysti aloin karjumaan Emmin perään ja puolessa välissä matkaa se hidasti ja näytti hetken siltä että olisi palannut takaisin. Mutta ei. Emmi vain jatkoi itsepäisesti matkaa kohti koirakkoa. Kun Emmi oli vain parin metrin päässä koirasta ja ihmisistä se pysähtyi ja katsoi hetken koiraa, mutta kääntyikin luojan kiitos ympäri ja juoksi täysiä luokse. En tiiä pitäiskö olla vihainen vai iloinen, koska kuitenkinhan lopulta totteli ja palasi takaisin. Ei sitä koskaan tiedä mitä toi koira keksii..
Mimin ilme :D
Huomasin, että yhdessä vaiheessa lenkkiä Emmi alkoi pyörimään ja komensin sen lopettamaan. Pyörimisen jälkeen huomasin, että maassa oli jotain punaista, verta. Ei tullut mieleenkään, että veri olisi peräisin Emmistä, kuvittelin vain, että Emmi oli saanut siitä jonkin hajun ja pyöri sen takia sen päällä. Jatkoimme sitten matkaa ja Emmi lähti kulkemaan liian kauas, joten kutsuin sen takaisin. Kun Emmi tuli, huomasin sen kuonon olevan veressä, en kuitenkaan säikähtänyt, koska arvasin sen heti johtuneen siitä että Emmi olisi purassut joko kieleen tai kun oli leikkinyt Mimin kanssa heinällä, oli varmaan viiltänyt sillä suuhunsa. Kaverilla oli onneksi paperia, joten sain putsattua kuonon, muuten olisi varmaan kaikki vastaantulijat hypänneet ojaan nähdessään tappajakoira Emmin :'D. Kotona tarkistin vielä Emmin suun enkä löytänyt mitään normaalista poikkeavaa, joten luultavasti jompikumpi aikaisemmin tekstissä mainituissa asioissa oli syy verenvuotoon.
Myönnän, olen julma ja ikuistin Emmin ennen kuin puhdistin sen :D
Käveltiin sitten vanhankaupunginlahden jäätä pitkin viikkiin, josta jatkettiin vielä kävellen kotiin saakka. Yhden aikaan palattiin kotiin eli n. 3h lenkki tuli taas tehtyä :)
Kaksi viimeistä kuvaa on otettu torstai iltana kun oltiin samalla kokoonpanolla hiihtämässä. Aluksi Emmi hiihti surkeasti, kääntyili koko ajan katsomaan mihin Mimi jäi eikä vetänyt ollenkaan. Lopussa kun käännyttiin kotiin päin Emmiin tuli vauhtia, alkoi "hiihtämään" kuin unelma: ei kääntynyt kertaakaan katsomaan Mimiä, juoksi kiltisti ladun vieressä, ei välittänyt ohikulkijoista yhtään, veti täysiä koko ajan jopa ylämäessä ja vielä just niin kuinka koirahiihdossa kuuluukin vetää. Pakko sanoa, että olen kyllä Emmistä ylpeä, kunhan vetäisi koko lenkin ajan, voitaisiin osallistua vaikka mihin hiihtokisaa tai sitten ei :D
Tuommosissa tilanteissa, kun koira karkaa luvatta muiden luokse, kun se vilkaisee sua, koita lähteä juoksemaan aivan toiseen suuntaan ja älä koskaan ole vihainen, kun se tulee takaisin. AINA ole aidosti iloinen, kun koira tulee sun luokse, vaikka se olisi sentin päässä käynnyt toisen koiran luona.
VastaaPoistaJuu, lähdinkin juoksemaan ja palkkasin namilla sekä kehuin kun tuli takaisin :-) Kijoitin ehkä vähän väärin, mutta meinasin enemmän sitä että en oikein osannut päättää olisiko mun pitänyt sen jälkeen olla pettynyt itselleni (kun E oli päässyt niin minulta karkaamaan vaikka mun olisi pitänyt olla tarkempi) vai iloinen kun oli kuitenkin totellut loppujen lopuksi ja palannut takaisin.
VastaaPoistaEli ei tulisi mieleenkään alkaa raivoamaan tai olla kehumatta koiraa varsinkaan kun se palaa itse karkureissultaan takaisin:-D