Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa

Perjantaina satoi hieman lunta ei kuitenkaan edes sen vertaan, että peittäisi maan. Lähdin koirien kanssa illalla metsään lenkille otsalampun turvin. On se hassua kuinka paljon erilaisempaa on kulkea pimeässä kuin valoissassa metsässä.

Lauantaina kävin Ellan kanssa petenkoiratarvikkeessa ostamassa vedonestovaljaat. Kävin sitten Ellan kanssa samalla kaupungilla lenkillä testaamassa niitä. Jonkun koira karkasi Ellan luokse, Ella nyt oli lähinnä innoissaan ja olisi ruvennut mielellään leikkimään, mutta se ei toista kiinnostanut.

Kotona lähdin kylän ympäri lenkille molempien kanssa, koska halusin testata uudestaan valjaita kun huomasin, että myyjä oli pukenut ne väärin. Valjaat eivät tuntuneet erityisen laadukkailta, mutta kestivät kuitenkin Ellan vetämisen. Ne eivät siis estäneet Ellaa vetämästä, mutta ei se vetänyt niin paljon kuin normaalisti joten ei ollut turhakaan ostos.

Kieltämättä se on hieman kuumottava tilanne kun näkee tuntemattoman koiran juoksemassa suoraan omia koiria kohti yksin karvat pystyssä. Meille kävi lenkillä niin ja ensimmäinen ajatus oli lähteä omien kanssa karkuun, koska en kuitenkaan pystyisi tappelun tullessa erottamaan niitä toisistaan.
Ella oli kuitenkin ehitynyt huomata koiran ja rupesi haukkumaan sille. Itse olin jo remmit niin solmussa joten päätin pysähtyä ja samalla koiran omistaja ilmestyi paikalle pyysikin odottamaan. Tuntematon koira taisi tajuta, että meidän koirat olivat narttuja, koska rupesi vain innoissaan haistelemaan. Koiran omistaja tultua kutsumaan koiraansa luokse Ella vain hyppäsi suoraan vieraan syliin, kaikkia pitää rakastaa! Mies jäi sitten juttelemaan niitä ja näitä pitämättä kiirettä, siinä samassa jostain juoksi toinen koira joka taisi olla samasta perheestä, se kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.
Onneksi ei sattunut mitään, koska tiedän miltä tuntuu jos yhtäkkiä ilman omistajaa tulee tuntematon koira ja hyökkää oman päälle.
Keskityin vain Ellaan joten rupesin vasta tilanteen jälkeen miettimään mitä Emmi teki. Se ei ollut murissut yhtään tuntemattomalle koiralle eikä välittänyt vieraasta miehestäkään mitään kun juoksi yhtäkkiä meidän luo, super!

 

Sunnuntaiksi oli jo satanut mukavasti lunta ja koirat olivat innoissaan. Kävin molempien kanssa metsässä ja kuvailin niitä samalla. Illalla myöhään lähdettiin takaisin kotiin ja Emmi halusi tälläkin kertaa matkustaa vieressäni bussin penkillä.

 

Jotta tekisin postauksesta vielä vähän pidemmän ja sekavamman kerron myös vähän alku viikon tapahtumista.
Maanantaina käytiin Micon, Kityn ja Emmin kanssa lenkillä. Emmi käyttäytyi tosi hyvin, noi pikkuset laukaisee Emmissä paimenen vaiston juostessaa täysillä ympäriinsä. Silloin Emmi helposti murskaa ne alleen. Nyt Emmi juoksi mukana, mutta osasi väistää niitä hienosti. Se on ollut yksi ongelma meillä, mutta ehkä sekin on lähtemässä pois. :-)

Tänään aamulla mittari näytti -17 astetta hrr! Toisaalta minusta on mukava, että on noin kylmä, koska mielestäni on ihanaan pukeutua paksuun talvitakkiin ja sukeltaa sen sisään lämpimään kun ulkopuolella on kylmä, hah. Illalla käytiin Kityn, Mimin ja Emmin kanssa yhteislenkki.