Aamu on kaunis ja linnut laulaa. Katselen, kuuntelen luonnon rauhaa.

Kellon lähestyessä viittä aamulla rupesi puhelin piippaamaan herätyksen merkiksi. Emmi katseli unenpöpperöisenä mikäs tuolle hullulle nyt tuli. Aamu-uninen koira jaksoi nousta ylös kun tajusi olevan ulos lähdön aika.

Emmi rakastaa pellolla pomppimista niin, että näkee missä kulkee. Pitäisi saada videolle! 
Vastaan käveli Kity ja kaverini joidenka kanssa jatkoimme matkaa pelloille. Koirat saivat juosta vapaina kun ihmisiä ei tiellä ollut. Käveltiin kolmisen tuntia utuisessa aamussa. Ei siinä mitään järkeä ollut, mutta se oli kivaa.

  Muutaman tunnin kuluttua treffasimme uudestaan samalla kokoonpanolla. Bussilla matkattiin Seurasaareen jonne mentiin retkelle. Emmistä on alkanut kuoritua pikkuinen vesipeto. Ei se nyt sentään ryntää uimaan, mutta tulee vapaaehtoisesti perässäni ja noutaa sieltä keppiä joka ei olisi tullut aikaisempina kesinä mieleenkään. Kity ei arvostanut uimista ollenkaan, mutta sekään ei voita Jekkua veden inhoamisessa. 

Käveltiin ja oleskeltiin saaressa ihanassa auringon paisteessa. Oli ihanaa päästä hyvässä seurassa retkeilemään. Bussilla ja metrolla kuljeuduttiin koteihimme jonne koirat jäivät sikeinä nukkumaan meidän lähtiessä vielä järvelle uimaan. Heitin lopultakin talviturkin! 

Huomenna Kity tulee meille viikonlopuksi hoitoon. Aikaisemmin ei ole ollut, mutta tuskin tulee ongelmia olemaan kun tulevat niin hyvin juttuun keskenään.