Et koskaan tule muuttamaan elämääsi, ellet muuta jotain mitä teet päivittäin

Meillä on ollut mukava viikon alku. Ella on käyttäytynyt tosi nätisti, josta olen ollut hyvällä mielellä. Toki ihan kuonon edestä suhahtaville autoille, traktoreille ja rekoille on näön vuoksi haukahdettava, mutta sellainen älytön sekoilu tuntuu lopultakin vähän rauhoittuneen. Lenkit ovat sen ansiosta huomattavasti miellyttävämpiä, kun ei käy koko ajan kierroksilla.
Kotona olen huomannut tilan rajaamisen Ellalle sopivaksi vaihtoehdoksi. Emmin, jos suljen huoneeseeni se vinkuu tasan niin kauan, kun pääsee ulos, mutta Ella jää sinne tosi nätisti. Mitä vähemmän tilaa rellestää, sitä rauhallisemmin on. Vaikka Emmi ja Ella tulee erinomaisesti juttuun, liiankin hyvin, tekee niille hyvää olla kotona eri huoneissa. Ellan on huomattavasti haastavampaa ottaa rennosti, jos on toisen koiran kanssa.
Omatkin hermot säästyy, kun Ella nukkuu välillä, koska jos ei nuku on koko ajan sellaisessa yli energisessä mielentilassa (=perseilee ja keskittyminen on paljon vaikeampaa).
          On aina ihanaa, kun keksii keinoja miten päästä huonosta käytöksestä eroon tai ainakin saa sen vähentymään, Ellalle se on selkeästi tilan rajaaminen.
      Emmi ei ole mikää puistokoira, jonka takia käydään hyvin harvoin koirapuistossa. Ella sen sijaan tykkää lähes kaikista, joten ollaankin nyt sitten oltu sen kanssa joka ilta puistoilemassa. Eilen Ellalla oli kaverina nuorehko tervu, jonka kanssa sai purkaa energiaansa. Puistosta poistuikin sitten kaksi väsyneen onnellista paimenlasta.
Huomiseksi ollaan sovittu lähellä asuvien koiraihmisten kanssa näyttelytreenit, jonne ajattelin molemmat koiruudet napata mukaan. Ellan kanssa hyödynnetään häiriö ja yritän treenata sitä, että malttaisi pysyä paikallaan tuomarin kopeloinnissa. Emmin kanssa taas muistutellaan ettei tarvitse jännittää.
       Olen onnistunut todella taidokkaasti hävittämään pidemmän objektiivini, jonka takia en tänääkään saanut otettua kunnollisia kuvia lenkillä, mutta mikäli sen onnistun löytämään otan kameran treeneihin mukaan.
Epäilen itselleni jonkun asteista varhaisdementiaa kerta senkin olen saanut kadotettua...