Suklaa ja vanilja

Kun Ellaa en pysty joka päivä näkemään, olen miettinyt, että olisi kuitenkin kivaa saada Emmille aina välillä seuraa lenkeille. Joten saatuaani eräänä päivänä tietää samojedin tarvitsevan lenkittäjää, joka asui aivan lähellä, en yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta eli olla tarjoamatta apua.

Olen todella todella iloinen siihen päätökseen, Safi on aivan ihana! Joskus, kun olen puistossa törmännyt samojedeihin ne ovat olleet sellaisia kellertävän värisiä, takkuisia ja räksyttäviä koiruleita, joten varauduin Safin olevan myös sellainen, mutta ei todellakaan ollut. Safi on ulkonäöllisesti aivan upea, en voi olla myöntämättä, että ihastuin heti nähtyäni sen. Safi on myös äärimmäisen hiljainen tapaus, joka yllätti minut, kertaakaan en ole vielä kuullut siitä pihaustakaan. Safi on todella reipas, sosiaalinen, kiltti ja leikkisä luonteeltaan.
Emmikin tykkäsi Safista tosi paljon, josta olin myös yllättynyt, niin nopeasti ei yleensä isoja uusia koiria hyväksy. Safia ja Emmiä on aivan ihanaa lenkittää yhdessä, niiden energiataso on niin samanlainen ja kävelevät hihnassakin samaa tahtia. Emmi myös näyttää ylisuloiselta Safin valkeaa turkkia vasten.

Emmi tykkää Safista, koska se ei tunge heti niskaan tutustumaan vaan käyttäytyy kohteliaasti ja, kun leikkiessäänkään ei pidä mitään ääntä, jotka Emmi voisi vahingossa tulkita riidan haastamiseksi.
Metsässä juostessa Safi näyttää niin mahtavalta, valkoinen turkki hulmuaa kauniisti ja kasvoillaan ihana samojedeille tyypillinen hymy. Toivon, että saisin joskus ikuistettua vähän parempia kuvia, Safi, kun ei vielä ole kovin tottunut olemaan kuvattavana, joten välttelee taidokkaasti kameraa.

Kyllä, Safi on vakuuttanut minut täysin, siinä ei ole mitään huonoja puolia, joten harkitsen vakavasti, että samojedinkoirasta voisi tulla australianpaimenkoiran rinnalle sellainen rotu jonka hyväksyisin itselleni. Rodut täydentäisivät kivasti toisiaan...