Kukapa ei söpöjen tyttöjen perään lähtisi?

Mä oon ehkä maailman paras vetkuttelemaan näiden postausten teossa. Palataanpa siis lauantaihin jolloin lähdin lenkille rantaan. Oli kuuma sää vaikka kello ei ollut vielä paljoa ja matka oli pitkä joten koirat olivat helpottuneita kun pääsivät pulahtamaan veteen.
        Tiesin, että Emmi rupeasi haukkumaan joten se sai olla hihnassa Ellan uidessa. Talutin Emmiäkin veteen jolloin rupesi myös uimaan, Emmi on muutenkin innostunut uimisesta paljon enemmän mitä nyt aikaisempiin kesiin vertaa.
Kävelin koirien kanssa sillalla jossa annoin molempien juosta vapaana. Yhtäkkiä huomasin ison saksanpaimen uroksen juoksevan kovaa vauhtia kohti, ilman omistajaa. Välittömästi nappasin Emmin kiinni ja annoin Ellan olla vapaana siinä toivossa, että tulisivat juttuun.
Huomasin heti, että vieras koira ei ollut vihainen, todennäköisesti vain narttujen hajujen perässä tullut luoksemme. Koira ei kuitenkaan yhtään piitannut Ellan kommennoista vaan tunki haistelemaan, Ellaakin rupesi vähän pelottamaan. Koira oli myös kovin kiinnostunut Emmistä, mutta karjuin sille aina kun yritti lähestyä sillä tiesin, että Emmi nyt vielä vähemmän arvostaisi sitä.
        Näytin varmasti todella avuttomalta kun yritin hätyytellä koiraa pois ja omat koirat murisivat. Siltikään viereisessä pihassa olevat ihmiset eivät vaivautuneet auttamaan vaan kuulin kuinka ainoastaan juttelivat "Katos jostain tuli susikoira!"...
         Ellalla rupesi todella menemään hermot kun koira vain tunki ja tunki vaikka se kuinka selvästi näytti ettei sitä arvostanut. Rupesi jo pelottamaan, että kohta tappelu alkaa jos se vielä jatkaa. Sain lopulta kuitenkin vähän ajatuksia kokoon ja tajusin, että on viisainta sitoa omat koirat johonkin kun kukaan ei vastannut puhelimeen eikä lähellä ollut kovin avuliaita ihmisiä.
Yritin houkutella koiraa luokse nameilla, mutta ei se kiinnostunut niistä ollenkaan.
Vaikka koira koko ajan oli Ellan ja Emmin luona, oli se vaikeaa saada kiinni sillä aina luikahti käsistäni.
         Koira ei oikein arvostanut yrityksiäni tarrata kiinni joten yritti vältellä minua, mutta hahaa eipäs onnistunutkaan olen nimittäin erikoistunut Emmin kautta nappamaan tuollaisia kujeilevia koiria :D. Eli kissa&hiiri -leikin jälkeen sain lopulta tarrattua koiran pannasta jolloin rauhoittui. Omatkin koirat rentoutui joten rupesin pohtimaan mitäs sitä seuraavaksi tekisi. Juuri kun ajattelin laittaa Emmin ja Ellan yhteen hihnaan ja ottaa karkulaisen toiseen, rantaan tuli auto.
        Menin kysymään olisiko heillä tietoa kenen on. Epäilivät sen olevan yhdestä talosta josta on ennenkin saman rotuinen karannut. He päättivät sitten, että voivat lähteä katsomaan. Laitoin koiran heidän autoon ja jäin odottamaan tyttöjen kanssa rantaan. Pian he jo palasivat ja kertoivat, että ei ollut karannut sieltä. Huomasin, että koira ei heillä enään ollut joten kysyin mitä sille nyt kävi, he vastasivat olkapäitään kohautellen etteivät tiedä, se karkasi uudestaan. En kehdannut valittaa kun olivat jo minua auttaneet ja kovin ystävällisiä ihmisiä muuten olivat, mutta kyllä suututti.

Päätin lähteä takaisin kotiin siinä toivossa, että törmäisin siihen ja voisin ottaa kiinni. Eipä enään koiraa näkynyt, mutta epäilen suuresti tietäväni mistä oli karannut ja jos sieltä karkasi, olivat omistajat saaneet sen jo kiinni, kun häkissä oli molemmat heidän sakemanneistaan.
        Olen muuten erittäin tyytyväinen omien koirien käytökseen, ne eivät räyhänneet vieraalle koiralle ollenkaan vaan ainoastaan komensivat jos rupesi liian tungettelevaksi, luulen jopa, että ehtivät tottua siihen sillä kun olin saanut karkulaisen kiinni, eivät välittäneet enään ollenkaan vaan selvästi rentoutuivat kun huomasivat, että toinen ei ollut mitenkään vihainen ja olin saanut tilanteen hallintaan.
    Lähes aina kun lähdetään kylälle lenkille jostain joku koira karkaa meidän luokse. Ovat olleet aina uroksia joten onkos se nyt mikään ihme sitten. Harvoin sitä siellä yhtä hyvän näköisiä koiraneitejä liikkuu ;).