Me ollaan edistytty!

Tiistaina oli mätsäri Laajasalossa, lähdimme sinne Mimin ja Emmin kanssa, matkalla kävimme hakemassa myös Micon mukaan sen ekaan mätsäriin. Oltiin sovittu, että kaveri esittää Micon ekassa kehässä ja tietysti Mimin, minä taas esittäisin Micon nauhakehässä ja Emmin. 

Emmi saa jäädä nukkumaan sohvalle auringon paisteeseen kun  minä lähden kouluun, kyllä kelpais!

No ihan niin se ei sujunut sillä huomattiin, että yhtäkkiä pentujen kehä oli täynnä koiria ja Mimillä oli silloin juuri alkamassa kehät, joten minun piti lähteä selvittämään mitä siellä tapahtuu. Tuomari sanoi, että nyt kehässä on ekat kaksikymmentä koiraa joista valitaan jatkoon pääsevät. Mä en siihen ollut yhtään varautunut joten jouduin viedä Micon kehään pelkän yhden keksin avulla jonka löysin taskun pohjalta.. Eihän siitä mitään tullut, niin nopeasti kuin kehä oli alkanut ne olivat ohi, siinä valittiin tosiaan ne jatkoon päässeet joihin me kuuluimme ja muille sanotiin heipat eli ne jotka eivät päässeet jatkoon maksoivat kahdeksan euroa siitä että pääsivät hetkeksi seisomaan kehään.. Siitähän ihmiset suuttuivat ja rupesivat valittamaan niin paljon, että kaikki päätettiin aloittaa alusta normaalin mätsärin tapaan eli jaetaan siniset ja punaiset nauhat. Moni ei kuitenkaan ollut siihenkään tyytyväinen, koska pienille pennuille ei ollut pöytää eikä tuomari katsonut hampaita. 

Kun Micon vuoro oli esiintyä kaveri oli silloin Mimin kanssa punaisten kehässä, joten minä vein sen. Micolla meni ylättävän hyvin ekakertalaiseksi, ravaaminen oli tosi hienoa ja seisominenkin silloin kun ei etsinyt maasta jonkun heittämää namia. Saatin kuitenkin sininen nauha, mutta tyytyväisiä ollaan. Kaveri sitten esitti Micon sinisten kehässä, siellä sijoitusta ei tullut, mutta hyvin esiintyi kuitenkin. Mimi oli sijoittunut punaisten kehässä muuten kakkoseksi! 

Kävin etsimässä teille tämän noin tasan vuosi sitten tehdyn postauksen jolloin lähtötilanne oli se, että itse en Emmiä uskaltanut kehään viedä (jännitti niin paljon), joten kaveri vei, kehässä Emmi aluksi murisi vähän tuomarille ja tärisi pelosta. Sen jälkeen käytiin parissa mätsärissä niin, että kaveri esitti vieläkin Emmin, silloin Emmi ei enään murissut eikä tärissyt enään, mutta pelkäsi vähän. Siitä päästiin siihen, että Emmi osasi jo olla kiltisti kaverin kanssa ei edes pelännyt vaikka tuomari kumartui ylle, tuijotti vain vihaisesti :D.  Seuraavassa mätsärissa uskaltauduin Emmin kanssa kehään vaikka jännitinkin hirveesti joka tosin oli turhaa. Siitä lähtien itse aina esitin Emmin ja pyysin tuomarin antamaan nameja ennen kuin tutki. Joka mätsärissä huomasin kuinka Emmi oli saanut itsevarmuutta lisää. 

Olin ajatellut tätä mätsäriä ennen että en anna tuomarille nameja vaan saa tutkia Emmin suoraan, paikan päällä kuitenkin rupesi vähän kaduttamaan ja ajattelin, että annan sittenkin. 

Mätsärikuvat on meidän vanhoista mätsäreistä, koska tässä mätsärissä en ottanut kuvia, koska oli ihan pimeää kun kehät loppui :(

Kehässä tuomari juoksutti ensin koirat ja antoi koirien nuuhkaista kättä ennen kuin katsoisi koiria tarkemmin, silloin Emmi ei tehnyt mitään joten päätin etten annakkaan nameja ja onneksi päätinkin nimittäin Emmi ei arastellut yhtään kun tuomari tuli katsomaan seisoi paikallaan todella kiltisti, voinko ylpeämpi koirastani olla! Ei olisi silloin voinut uskoa, että Emmi on joskus ollut tärisevä muriseva arkajalka :'), mätsäreissä ravaaminen on kannattanut tähän me ollaan päästy josta vain vuosi sitten unelmoin ♥ ! Nyt mä voin alkaa keskittyä meidän pikkuvikoihin esim. siihen että seisoo hienosti eikä jalat harota, ihanaa! Saatin punainen nauha ja oltiin punaisten viidensiä :)